Tänään menin jälleen käymään Andiamon luona  Tällä kertaa mukanani oli täällä Kaliforniassa asuva suomalainen kaverini, joka kovasti odotti tämä jättiläisen tapaamista.  Minustakin on kivaa, että on tallilla seuraa, tosin mielessä on käynyt, että jossain vaiheessa sinne kannattaisi mennä kyllä itsekseenkin, kun on tätä kaikkea menneisyyden taakkaa jota pitäisi ehkä hevosen läsnäollessa purkaa.  Hevoset ovat siinä vain niin hyviä, ne osaavat antaa tilaa ihmisten kipeille asioille.  Sen lisäksi ne osaavat myös kaivaa ne kipeät asiat esiin todella tehokkaasti, joskus vastoin tahtoammekin.

Andiamo oli jälleen kerran ilahtunut nähdessään vieralijoita.  Naapuriponi oli poissa ja neuroottiselle täykkäritammalla oli avattu ulkoalueen lisäksi ponin karsina.  Se vaikuttikin huomattavasti rauhallisemmalta kuin edellisillä kerroilla, liekö se nyt tottunut minun tulemisiini vai helpottiko sisätiloihin pääsy sen elämää, ei voi tietää.  

Otimme Andin ulos, vedimme loimen pois ja lähdimme melkein samantien kentälle.  Siellä Andiamo sai olla vapaana ja tehdä mitä tykkäsi.  Ensimmäiseksi se piehtaroi, sitten se lähinnä vaelteli pienellä kentällä (se on ympyrän muotoinen, ehkä kaksikymmentä metriä läpimitaltaan) kunnes päätyi minun ja kaverini luokse möllöttämään.  Me siinä sitten silittelimme ja hieroimme sitä molemmin puolin ja siitä se tykkäsi silmin nähden.  

Tarkastelin jälleen kerran Andiamon olemusta.  Tässä edelliseltä kerralta kuva, joka on otettu sivuprofiilista.  Sillä on kuvassa asento, jonka olen nähnyt sillä monta kertaa. Mitä näet kuvaa katsoessasi?

 

Tarkastellaanpa takajalkoja, koska jotenkin huomio ainakin minulla menee niihin ensimmäisenä.  Niiden asento on jokseenkin jännittynyt.  Eniten ehkä itseä järkyttää kintereen suoruus.  Hevosen takapolvesta näyttää olevan melkein suora linja sen vuohiseen.  Kavio onkin sitten kovasti tämän suoran linjan etupuolella, etenkin tuossa oikeassa takasessa.  Hirveä paine varmaan tässä kohdistuu jänteisiin ja nivelsiteisiin.  Takapää viettää muutenkin alaspäin ja on huomattavasti etupäätä alempana (jalat jotenkin jännästi "mahan alla") vaikka kuvassa hevonen seisoo suht tasaisella maalla.  

Etuosakin on aika pinkeän näköinen.  Andiamo nojaa lievästi eteenpäin, sen huomaa siitä, että sen etujalat eivät ole 90 asteen kulmassa maahan nähden vaan hieman kenollaan.  Tämä on merkki siitä, että se yrittää saada painoa pois etujalkojen kannoilta (ja takapäältä?).  Sillähän on noissa etujaloissa kenkien lisäksi välipohjat.  Jos katsot sen rintaa, näet, että rintalihas on suhteettoman suuri ja itseasiassa kun sitä kaverin kanssa tänään hieroimme, tuntui melkein siltä kuin siinä olisi ollut vähän nestettä.  Se oli sellainen pehmeä löllyrä päältä. Andiamo tykkäsi kovasti hieronnasta ja sen alahuuli rentoutui aivan löröksi kun noita rintalihaksi silittelimme. 

Muutenkin sillä on lihaksia enimmäkseen etupäässä, jonka varassa se selkeästi kannattelee itseään. Kaveri sanoi, että kun olin nostanut vasenta takasta kavioiden putsausta varten, alkoi Andiamo ihan tärisemään etujaloistaan.  Ihmettelenkin nyt miten kengitys onnistuu, jos se on noin vaikea seistä lyhyitäkin aikoja kolmella jalalla.  Onneksi sitä käy kengittämässä minullekin tuttu kengittäjä, joka ainakin kymmenen vuotta sitten oli erittäin kärsivällinen ja lempeä hevosten kanssa.  Ja jolla ei ollut kiire.

Hevosen ilme taikka kaulan asentokaan ei ole kovin rento; tuntuu, että kovasti menee energiaa itsensä pitelemiseen.  Kaverikin tätä kommentoi heti kun otimme Andiamon ulos karsinasta, se meinaan heti seiso aika erikoisessa asennossa siinä tallin edessä olevalla asfaltilla.  Tästä kuvasta ei ehkä näe sitä niin selvästi, mutta nuo takajalat myös kääntyvät aika voimakkaasti ulospäin (ulkokierto) eli varpaat ns. törröttävät ulos päin, etenkin oikeassa takajalassa. 

Nyt tätä kuvaa katsoessa uudelleen ihmettelen että hevonen liikkui ravissa puhtaasti, mutta näin se vain oli.  Melkein olisi parempikin jos ontuisi, niin olisi helpompaa omistajankin nähdä, että jotain on vialla.  Sillä selkeästi minusta Andiamolla on epämukava olo ja jalat kipeät.  

Tämä kuva on otettu tänään.  Andiamo on juuri noussut pystyyn piehatroituaan hartaasti pölyisellä kentällä.  Tässä kuvassa sillä on jo paljon parempi asento, vaikka tuon etupään ja takapään korkeuseron näkee tässä kyllä edelleen selvästi.  Nyt takajalat eivät kuitenkaan ole siellä mahan alla, vaan ihan normisti siellä missä hevosella ne yleensä ovat. Huomaa rintalihasten koko, tässä ne näkyvät selvästi. 

Että mitäköhän tästä ajattelisi...  Andiamolla on melko varmasti jonkinnäköistä kroonista kipua.  Itselleni heräsi heti kysymyksiä sen ruokinnasta ja siitä, että annetaanko sille mitään kipulääkkeitä taikka yrttejä, joiden avulla sen oloa voitaisiin helpottaa.  Aika surullinenhan se tuolla kentällä oli, tylsistynytkin tietysti.  Se heräsi oikeastaan vasta sitten henkiin, kun lähdimme taas mäkeä alas "maastoon".  Laitoin nuo lainausmerkit tuohon, koska tuskin viittäkymmentä metriä sitä veimme tallilta pois päin.  Että ei sitä nyt ihan maastolenkiksi voi vielä kutsua, vaikka sellainen siitä ehkä vielä tulevaisuudessa tehdäänkin, jahka saadaan vähän kuntoa.  

Mutta lisää siitä seuraavassa kirjoituksessa, alkaa tämäkin jo venähtää pitkäksi!