andirolls1015.jpg

Eilen ollessamme Andiamon luona vierailulla, Andiamon omistajakin sattui ilmestymään paikalle.  Ensin hänen miehensä ajoi pihaan juuri kun olimme saaneet Andiamolle loimen takaisin niskaan ja hevosen koppiin.  Hän tuli juttelemaan ja hetken päästä vaimokin ilmestyi talosta pihalle.  

En ole Andiamon omistajaa nähnyt muutamaan vuoteen.  Hän on suurinpiirtein minun ikäiseni taikka ehkä hieman vanhempi.  Tarkoittaen siis sitä, että hän on ehkä viisissäkymmenissä. Heti kun hän käveli talolta miehensä luokse, ajattelin että hänellä ei ollut kaikki ihan kunnossa, jotenkin tuo hänen liikkumisensa oli kuin hidastetussa filmissä.  Kun hän tuli lähemmäksi, näin, että hänen kasvonsa olivat aika turpean näköiset. Menin hänen luokseen ja halasimme (täällä on tapana halata puolituttujakin).  Hän oli anteeksipyytävän oloinen.

"Sori, taisin juuri herätä," hän mutisi.  Kello oli tässä vaiheessa yksitoista.  En kuitenkaan usko, että hän oli nukkunut eilisillasta tuohon saakka, sillä jonkunhan on täytynyt viedä lapsetkin (niitä on kaksi, molemmat teinejä) kouluun.  Ellei mies sitten ollut vapaapäivänään sitä tehnyt. Jotenkin tuli kuitenkin sellainen olo hänen seurassaan, että kaikki ei ehkä ollut kovin hyvin. 

Juttelimme hetken Andiamosta.  En avautunut ajatuksistani sen terveydentilasta, sillä minusta vaikutti siltä, että omistaja oli jonkinasteisessa lääketokkurassa.  Hän puheensa oli hidasta ja olemus muutenkin aika pöhnäinen.  Sain kuitenkin häneltä kysyttyä minua askarruttaneita asioita, kuten Andiamon ruokintakuviot.  Kävi ilmi, että se on vapaaruokinnalla ja sen lisäksi se saa jonkinnäköistä seniorimysliä päivittäin.  Ei lääkitystä taikka mitään lisukkeita.  En kommentoinut tuohon mitään, sillä en kokenut asiakseni alkaa kyseenalaistamaan hänen hevosensa ruokintaa suorilta käsin.  Ja kuten sanoin, hän ei tuntunut olevan aivan kunnossa.  

Hän kertoi myös, että kaksi kertaa kuussa eräs nainen tulee pesemään Andiamon.  Kuullosti jokseenkin erikoiselta, sillä en ollut ihan varma miksi hevonen piti pestä joka toinen viikko.  Kysyinkin asiasta lisää ja omistaja selitti, että hän maksaa tälle naiselle siitä, että hän tulee sinne pesemään Andiamon.  Että aikaisemmin tämän nainen pesi myös hänen New Foundlannin koiransa, mutta se jouduttiin lopettamaan puolitoista kuukautta sitten joten nyt nainen pesee vain hevosen.  

Mielenkiintoinen yksityiskohta tämä peseminen.  Andiamohan ei sitä tarvitse, ainakaan näin usein.  Hevosia harvemmin kiinnostaa olla puhdas.  Se kyllä piehtaroi kentän hiekassa silloin tällöin, mutta muutenhan se ei likaannu. Mutta tämä on esimerkki siitä kuinka tällainen ""huolenpito" antaa hevosen omistajalle sellaisen tunteen että hevonen on hyvin hoidettu. Puhdas hevonen on onnellinen. Muistan elävästi kuinka Little Loven omistaja viikottain pesi ja puunasi hevostaan (joka inhosi tuota pesua yli kaiken)  Etenkin jos ratsastus oli mennyt päin honkia ja omistaja oli tapellut tamman kanssa, hän "sovitteli" tekoa pesemällä hevosen.  Mitä enemmän omistaja tappeli Lilon kanssa (ja esim. potki ja läpsi sitä raipalla) sitä pidempään hän hevosta puunasi ratsastuksen jälkeen.  Joskus jopa kaksi tuntia!  Hevonen vihasi tätä ja yritti välillä purra ja jopa potkia, mutta minkäs teet kun olet kahdelta puolen kiinni ja omistaja on kiven kovaan päättänyt että sinut pestään.   Tavasta jolla Andiamon omistaja minulle kertoi tästä pesupalvelusta, tuli sellainen tunne, että hän oli ylpeä siitä, että Andiamosta pidetään näin hyvää huolta. Että kun hän ajaa tallin ohi autossaan ja näkee puhtaan hevosensa ulkoaitauksessa, se antaa hänelle tunteen siitä, että Andiamolla ona asiat hyvin.

En tietenkään tiedä, tykkääkö Andiamo tuosta pesusta vai ei, vaikea sanoa. Ehkä se rakastaa sitä. Huomasimme kuitenkin kaverini kanssa ainkain eilen, ettei se kauheasti harjaamisesta pitänyt. Kun yritimme sitä harjata tuon lenkkeilyn jälkeen, se yritti poistua paikalta.  Kokeilimme uudelleen ja sama juttu.  Ehdimme kuitenkin pyyhkäistä pahimmat hiekat pois sen selästä niin että saimme sille kärpäsloimen niskaan ilman että sinne väliin jäi kauheasti hiekkaa.

Little Loven kanssa jo opin, etteivät hevoset aina tykkää harjaamisesta.  Taikka tietyistä harjoista. Niitäkin kun on erilaisia, osa kovempia kuin toiset.  Täytyy tuotakin kokeilla uudelleen ja ehkä myös harjata Andiamoa vapaana, jolloin se voi todella valita mitä se haluaa.  Koen tärkeäksi asiaksi, että eläin saa joskus valita asioita, se kehittää ihmisen ja eläimen välistä suhdetta, mutta on myös eläimen itsetunnon kannalta tärkeää.  Antaessani esimerkiksi koirilleni puruluun, annan niille usein monta vaihtoehtoa, josta ne saavat valita itselleen mieluisimman.  Hevosellekin voi samaan tapaan antaa vaihtoehtoja esimerkiksi juuri harjaamisen kautta; harjataanko vai eikö?  Kun ei se ole niin vaaralllista, jos hevonen ei ole putipuhdas.  

Andiamon omistaja kertoi myös meille Andiamon naapureista.  Ruunikko täykkäritamman nimi on Nip (mikä tarkoittaa näykkäisyä taikka nipistämistä) ja se on laukkaradalta pelastettu yksilö.  Tämä on hyvin yleistä täällä Kaliforniassa, näitä laukkatäykkäreitä on täällä joka tallissa sillä vain pienestä osasta täykkäreistä on kunnon juoksijoiksi.  Monet menevät teuraaksi jo aika nuorena, mutta toisista tehdään tai yritetään tehdä ratsuja. Laukkahevosten ratsastushan aloitetaan jo ennen toista ikävuotta ja jo kaksivuotiaana ne kilpailevat.  Mikä on jokseenkin järkyttävää, sillä kaksi vuotias hevonen on vielä ihan vauva, kaikin puolin.  Juuri luin artikkelia, jossa kerrottiin että oikeastaan hevonen on fyysisesti kypsä vasta seitsemän tai jopa kahdeksan vuotiaana.  

Monesti näillä entisillä laukkahevosilla on aika paljon häikkää sekä kropassa että sielussa.  Joskus mietin onko kaikkien hevosten "pelastaminen" aina niin armollista.  Nip esimerkiksi on selkeästi neuroottinen ja jos sen haluttaisiin toipuvan kokemistaan asioista, parasta lääkettä sille olisi muiden hevosten seura eli mahdollisimman lajinomainen elämä.  Nyt se on suljettuna pieneen aitaukseen, josta se pääsee vain harvoin ulos.  Ilmeisesti omistaja-tyttö ei sillä ratsasta, mutta juoksuttaa sitä joskus kentällä. Ei ihme, että hevonen kiertää aitauksessa kehää pakonomaisesti.  Tosin eilen se oli todella rauhallinen, kuten taisin jo aikaisemmin mainita. Siitä kuitenkin huokuu syvä ahdistus, vaikka se seisoisi paikoillaan. 

"Jos totta puhutaan, en haluakaan että hän ratsastaa tammalla, ainakaan minun tontillani," Andiamon omistaja sanoi.  "Hevonen on aika ongelmallinen eikä todellakaan turvallinen ratsu."  

Nip on todellakin hyvin herkkä.  Se lähestyy ihmistä hieman arasti ja epäluuloisena.  Itsellä oli sellainen tunne, että jos sen läheisyydessä tekisi vahingossa nopeita kädenliikkeitä, se lakoaisi välittömästi seinille.  Joten aika rauhallisesti ja hiljaa sen lähellä on oltava.  Sen poni-kaveri oli poissa ja Andiamon omistajalta kuulinkin, että tyttö asuu aika lähellä, tontilta lähtevän maastolenkin päässä.  Usein hän ratsastaa Rocky-poninsa sinne, niin ilmeisesti eilenkin.  Hän omistaa myös kuulemma miniatyyrihevosen, jonka hän joskus taluttaa kotoaan tuonne tontille.  Andiamo pelkää tätä pikkuhevosta kuin ruttoa, ilmeisesti se on sen mielestä outo ilmestys; hevosen näköinen muttei kokoinen. 

Jäin kovasti miettimään tuota Andiamon omistajaa  Hänellä on elämänsä aikana ollut kovasti sairastelua, sekä fyysistä että psyykkistä.  Nytkin näyttää siltä, että kaikki ei ole ihan kunnossa.  Hän on jännä tyyppi kyllä ja mieheni, joka on hänet tuntenut koko elämänsä sanoo, että hän on aina ollut aika tasapainoton tyyppi kaikin puolin.  Monella on mennyt hänen kanssaan sukset ristiin.  Itselläni ei ole kyllä ollut koskaan hänen kanssaan mitään ongelmia, päin vastoin.  Toivotaan, että näin on jatkossakin. Ja toivotaan, että omistajalla on kutakuinkin asiat kunnossa, vaikka se ei ihan siltä eilen vaikuttanutkaan. 

Alla vielä kuva Andiamon kuutio-ruuista.  Ovat siis heinän ja sinimailasen sekotusta nuo kuutiot.

cubes.jpg