hanging.jpg

Tämä viikko menikin sitten sairastaessa, enkä päässyt tallille kertaakaan maanantaiseen kengittäjäkäynnin jälkeen, sen verran järkyttävä kuolemantauti iski meikäläiseen. Nyt viikonloppuna on jo vähän parempi olo, vaikka aika raju tuo yskä vielä onkin, mutta olin jo sopinut ohjelmaksi niin paljon kaikkea muuta, etten edelleenkään ehtinyt Andiamon luokse käymään. Se raukka varmaan jo kuvittelee, että olen hylännyt sen kokonaan! 

Tänään oli ensimmäinen päivä, että olo tuntui sellaiselta, että tallillakin olisi jaksanut olla. Olin kuitenkin luvannut mennä käymään kaverini hevosia (sekä tietty myös kaveria) moikkaamassa. Ystävilläni Ehdottomalla ja Epämääräisellä (nämä henkilöt on jo mainittu Leo Leijonasydän blogissa vastaavilla nimillä) on nimittäin lauma huonoista oloista ja makkara-autoista pelastettuja hevosia, jotka elelevät nykyään muutaman hehtaarin tontilla yhdessä. Laumassa oli aiemmin kuusi hevosta, mutta muutama kuukausi sitten lauma oli kasvanut kahdella uudella tulokilla; neljä vuotiaalla Robin-tammalla ja 26-vuotiaalla Josh-ruunalla. 

Menimme paikan päälle ystäväni Rauhaa Rakastavan kanssa, sillä hänkin tuntee Ehdottoman ja Epämääräisen jo vuosien takaa. Mehän olimme Ehdottoman kanssa yhtäaikaa töissä eräällä paikallisella ratsastuskoulullakin juuri niihin aikoihin kun ostin Andiamon yli kymmenen vuotta sitten. Hän oli myös mukana, kun menin katsomaan Andiamoa ensimmäisen kerran.

Tänään Ehdoton ei ollut kuitenkaan päässyt paikalle ja meitä vastassa oli vain Epämääräinen. Hän on yli viisikymppinen lempeä ja hevosilleen täysin omistautunut nainen. Hän huolehtii kahdeksanpäisestä laumastaan päivittäin ja vaikka hän ei asu hevosten kanssa samalla tontilla, hän käy niitä katsomassa ja ruokkimassa useita kertoja päivässä. 

Jokaisella lauman hevosella on oma tarinansa, niistä jotkut ovat järkyttävämpiä ja surullisempia kuin toiset. Jokainen hevonen on laumaan tultuaan käynyt läpi prosessin, jonka seurauksena niistä on kuoriutunut niitä hevosia joita ne ovat tänään. Ne eivät juuri tarvitse ihmistä ja osa ei otakaan kovin paljon kontaktia, etenkään vieraisiin ihmisiin. On laumassa kuitenkin sellaisiakin, jotka hakeutuvat ihmisen seuraan, jos ei muuta, niin rapsutuksien toivossa.

Näiden hevosten kanssa ei tehdä mitään. Yhdessä vaiheessa tämä todella tarkoitti sitä, että niiden kavioitakaan ei huollettu tai niitä ei koskaan otettu laumasta erilleen. Ei madotusta, ei rokotuksia, ei hammashoitoa, ei mitään. Ehdottoman filosofia nimittäin oli, että kyllä luonto hoitaa. Mikä on ehkä totta, jos hevoset asuisivat monen sadan hehtaarin mailla. Mutta pienessä parin hehtaarin aitauksessa ne eivät esimerkiksi liikkuneet läheskään tarpeeksi kavioiden kulumisen kannalta.  

Nyt onneksi kuulin, että Ehdoton on hieman pehmentynyt oman filosofiansa ja muun muassa hevosten kavioita on alettu taas vuolla. Hevosia on myös otettu erilleen laumasta riimussa ja niille on opetettu hoitotoimenpiteitä, jotta eläinlääkäri voisi tulla pian katsomaan niiden hampaat, joita ei olla tarkastettu vuosiin. Madotuskin oli tehty, koska hevosia oli kesällä siirretty ja ne olivat joutuneet kosketuksiin muiden hevosten ja eläinten kanssa.

Näistä hevosista voisin teille kertoa enemmänkin, mutta jätän sen ehkä toiseen kertaan. Annetaan kuvien kertoa tällä kertaa enemmän. Sen voin sanoa, että ne elävät hyvin erilaista elämää kuin Andiamo. Tässä kuvia laumasta ja niiden tämän iltapäiväisistä puuhista:

hanging2.jpg

 Calypso katselee kun Ramington - lauman johtaja arabi - lähtee katsastamaan muita lauman jäseniä

robinsimba.jpg

Belgialainen kylmäveritamma Robin ja westfalenilainen puoliveriruuna Simba revittelevät

remical.jpg

Calypso "Callie" on Remin tyttöystävä

calhans.jpg

Callie kiihdyttää haflingerruuna Hansin ohi

dee.jpg

Percheron-Appaloosa risteytystamma Destiny

simbahans.jpg

Callie katselee kun Simba ja Hans moikkaavat

hang.jpg

Kirmaamisen jälkeen on hyvä pitää pieni lepohetki

field.jpg