Mihin tämä viikko vierähti? Vaikka kiire onkin ollut, olen kuitenkin kerennyt kahdesti Andiamoa käydä moikkaamassa ja paljon on taas ajatuksia noussut näistä visiiteistä. Tässä niistä nyt päällimmäiset.

Ensimmäinen havaintoni on se, että Andiamon energia on jotenkin muuttunut. Keskiviikkona se oli itseasiassa itselleen erittäin epätyypillisesti jännittynyt ja lisäksi jonkin verran eroahdistuksen kourissa, sillä sekä Nip että Rocky olivat kentällä ulkoilemassa. Eivät toki yhdessä, sehän nyt olisi jo ennen kuulumatonta, mutta Rockylle oli rakennettu pienen pieni ulkoilualue kentän laitaan. Syykin tähän selvisi sitten tänään, mutta lisää siitä myöhemmin. Andiamo ei ollut päässyt kahteen viikkoon kentälle, sillä minun lisäkseni sitä ei ollut kukaan ottanut ulos tuona aikana ja aina kun minä olin tallilla, Nip oli kentällä valtavan heinäkasan kanssa, enkä voinut sitä lähteä sieltä siirtämään. Kentällä piehtarointi ja kirmailu on Andiamon henkireikä ja sen puuttuminen alkoi selkeästi rassata sitä.

Huolimatta Andiamon keskiviikon jännitystiloista ainoa vaihtoehtoni ulkoiluttaa sitä oli talutellen. Noh, sattuipa sitten niin, että olin myös unohtanut porkkana- ja omenapalani kotiin, joten naksuttelukaan ei tullut kuuloonkaan. Mikä ei edes auttanut tätä Andiamon kiihtymystilaa, joka tuntui vain yltyvän tuosta taluttelusta. Kovasti sillä oli virtaa, mutta myös huoli kavereistaan, jotka seisoa möllöttivät kentällä. Vietimme jonkin verran aikaa kentän läheisyydessä syömässä ruohoa, mutta koska mulla ei ollut naksutinta, homma meni aikamoiseksi kyntämiseksi. Olen nimittäin alkanut naksuttimen kanssa opettamaan Andiamoa luopumaan ruohosta. Toisin sanoen pyydän sitä keskeyttämään ruohonsyönnin laittamalla pienen paineen sen riimuun sekä sanomalla "leave it" (jätä se) ja kun Andiamo lakkaa syömästä tai ajatteleekin lakkaavansa, naksautan sekä samalla hellitän painetta riimussa. Tämä on ns. tuplabonus eli palkinto on sekä negatiivinen vahvista (paineen poisto) sekä positiivinen vahviste (omenapala äänimerkin jälkeen). Selkeästi tuo positiivinen vahviste on negatiivista huomattavasti motivoivampi, sillä ilman sitä ei hevosta meinannut saada pois ruoholta ollenkaan. 

Eikä se ruohon syönti niin olisi haitannut, mutta koska olemme mäellä ja koska kyseisellä mäellä on aika heikonlaisesti ylipäätään ruohoa, Andiamo oli välillä joutua ruohonkorsien perässä sellaisiin paikkoihin joihin sen kokoisella ja ikäisellä hevosella ei todellakaan ollut asiaa. Se ei ole niitä ihan ketterämpiä eläimiä muutenkaan, joten kun se on vähänkin epätasaisemmassa maastossa, mopo voi lähteä helposti käsistä. Siinä saa narun päässä olla aika tarkkana, ettei päästä sitä sellaiseen paikkaan, josta se ei enää oikein selviä pois.

No, selvisimme hengissä tuosta keskiviikkoisesta vaikka kerran herra jopa sinkosi takavasemmalle kun metsästä kuului jokin ääni. Sitten kun laitoin sen takaisin aitaukseen/karsinaan, se hermostui täysin huomatessaan, että kaverit olivat jääneet kentälle. Siinä se sitten ramppasi edes takaisin ja hirnui keuhkojensa täydeltä. Se teki myös ihan huvikseen pari laukkapiruetin puolikasta ulkoaitauksessa, mikä on jo ihan hyvin pappa-hepalta. Mutta ei pidä unohtaa, että se aikoinaan kisasi Intermediarea. Onneksi se kuitenkin rauhottui noin viiden minuutin riekkumisen jälkeen. Tosin uskon, että se oli sisäisesti edelleen aika kiihtynyt, mutta kunto ei enää kestänyt hillumista.

Tänään sitten selvisi miksi kentälle oli tehty erillinen aitaus Rockylle. Sinne oli nimittäin tehty myös toinen aitaus Andiamolle. Tallin Omistajan veli alkaa nääs laudoittamaan tallin ulkoseiniä huomenna, sekä kiinnittämään karsinoihin oikeita ovia ynnä muuta. Hevoset eivät voi tuolloin olla tallissa, kun Veli meinaa porailla ja naulailla, joten ne viedään kentälle omiin pikku lokeroihinsa. Näin Ponitytön ja hänen isovanhempansa ja Isoäiti kertoi minulle, että tätä järjestelyä oli kokeiltu eilen ja se oli toiminut oikein hyvin. Andiamo ja Nip etenkin olivat olleet onnensa kukkuloilla, sillä nyt ne vihdoinkin voivat koskea toisiaan aitojen yli, sillä aidoissa ei ole sähköä. Ja muutenkin, niiden välissä on nyt vain hepponen muoviaita, eikä kunnon puuseinät sun muut joiden välistä ja takaa pitää kurottaa, että nenät kohtaa. Andiamo ja Nip olivatkin olleet asiasta niin tohkeissaan, ettei kumpikaan ollut muistanut syödä edes kentälle tuotuja ruokia, sillä niiden kaikki aika oli mennyt kaulailuun ja toistensa hoitamiseen.

Tämä selittääkin paljon, sillä Andiamo oli jälleen jotenkin ihme fiiliksissä tänään. Vaikka se oli toki normaali rauhallinen itsensä, se tuntui olevan jotenkin "poissa oleva" ja kuikuili kokoajan Nip-tamman suuntaan. Voi rakas, yksinäinen Andiamo. Se ei ole koskaan saanut todella olla toisen hevosen kanssa varsa-aikojen jälkeen, ainakaan minun tietojeni mukaan. Nyt sillä on mahdollisuus koskea toista hevosta päivittäin aidan yli kaksi viikkoa tai ainakin niin kauan kuin tämä tallinkorjaus kestää. Tämän lähemmäksi se ei ehkä toista hevosta pääse enää koskaan. Toivotaan, että Nip kokee asian samoin ja jaksaa hengailla Andiamon kanssa. Sillä on nimittäin noista alueista suurin ja se voi kävellä helposti myös kauemmaksi seisoskelemaan, jos haluaa. Tai ehkä tämä aitauksissa ulkoilu menee niin hyvin, että Ponityttö intoutuisi vaikka kokeilemaan jotakin niinkin uskaliasta kuin Andiamon ja Nipin tarhaamista yhdessä. Ei voi tietää mihin suuntaan tämä tästä vielä lähtee. Toivoisin niin Andiamolle kaveria, lähetetään sellainen toive universumiin.

aidat.jpg

Tässä kuva tuosta aitajärjestelystä. Hieman mietityttää miten Rocky pysyy noissa matalissa aidoissa, se nimittäin voisi aika helposti loikata niiden yli... Andiamon aitaus on tuo taaempi ja Nipin alue on tämä isompi tila, jossa seisoin kuvaushetkellä.