andivarjo.jpg

Eilen aikani Andiamon kanssa oli jotenkin eritoten sielukasta. Olin ehkä itse alunperin jo aika herkässä ja avoimessa tilassa mennessäni tallille. Kerroin joskus taannoin ystävästäni Urheasta Sydämestä, joka menetti miehensä moottoripyöräonnettomuudessa kolmisen kuukautta sitten. Olen viime aikoina tukenut häntä paljon sellaisina hetkinä, jolloin hänellä on ollut erityisen vaikeaa. Minusta on oikeastaan tullut se henkilö, jolle hän soittaa kun hän on ns. ase ohimolla.

Tämä tuskaterapeutin rooli ei sovi kaikille, koska on aika rankkaakin kuunnella toisen pohjatonta raivoa, surua ja tuskaa, mutta minulle tämä on juuri se paikka jossa minun kuuluu olla, ainakin tämän urhean ystäväni kanssa. Välillä on kuitenkin vaikeaa itselläkin, ehkä lähinnä siksi, etten aina ymmärrä hänen reaktioitaan tai tunteitaan täysin. Asioita katsoo erilailla, kun ei ole itse surun murtama. Teen kuitenkin parhaani ymmärtääkseni miksi hän toimii ja ajattelee ja tuntee niinkuin nyt tekee. Enkä missään tapauksessa kyseenalaista hänen olotilaansa vaan tuen häntä silloinkin, kun olen hänen kanssaan eri mieltä (kun hän esim. raivopäissään ilkeilee appivanhemmilleen jotka ovat juuri menettäneet poikansa...). Ei aina helppoa. Joskus mennään vähän omien arvojenikin vierestä. Mutta jokaisen suru on eri näköistä ja tulemme näihin tilanteisiin omien jo olemassa olevien haavojemme kanssa. 

Andiamo on minua tämän asian kanssa auttanut, sillä se on aina minun suhteen yhtä vastaanottava ja ymmärtäväinen. En koe varsinaisesti purkavani omaa ahdinkoani hevoseen, sillä kuten olen tainut aikaisemminkin mainita, kaikki ahdinko ja negatiiviset tunteet kaikkoavat kuin taikaiskusta sen seurassa. Minne ne menevät, en edes osaa sanoa. Olen ollut aiemmin hevosten kanssa, jotka ihan konkreettisesti ottavat kantaakseen ihmisten henkistä taakkaa, mutta tämä on erilaista. Mitään taakkaa ei ole olemassakaan Andiamon seurassa. Se on käsittämätöntä. Olenkin yrittänyt saada Urhean Sydämen vierailemaan kanssani Andiamon luona, mutta hän kieltäytyy siitä täysin. Luulen, että hänkin tietää, että Andin seurassa ei voi peitellä mitään, mutta ei myöskään tarrautua mihinkään. Eikä hän ole ihan vielä valmis päästämään irti. 

Eilen vietin yli puoli tuntia Andiamon kanssa vain seisoskellen vierekkäin ihanassa aamuauringossa. Käteni kulkivat Andiamon kehon ylitse ja pysähtyivät välillä hieromaan ja painelemaan kireitä ja kipeitä kohtia. En mitenkään suunnitellut tätä, vaan annoin vaistojeni johdatella käsiäni. Vietin pitkän ajan hieroen sen rintaa samalla kun tein ns. sydänhengitystä. 

Sydänhengitys on HeartMath instituutin kehittämä mindfulnessin tapainen harjoitus, jonka avulla pyritään samaan elintoiminnot koherenssiin eli sydämenlyönnit, verenpaine, hengitys synkronoituvat. HeartMath tutkimus perustuu sydämen sykevaihtelujen mittaamiseen ja ajatukseen, että aivomme ja sydämemme kommunikoivat keskenään. Lisäksi instituutissa on tutkittu sydämen sähkömagneettista kenttää, kaikkein voimakkainta ihmiskehon tuottamaa rytmistä kenttää, joka ulottuu ainakin metrin kehomme ulkopuolelle. Tätä kenttää voidaan mitata sille tarkoitetuilla mittareilla ja tutkimustulokset ovat osoittaneet, että ihmisen sydämen kenttä pitää sisällään paljon tärkeää tietoa. Tunteemme vaikuttavat voimakkaasti sydämen sähkömagneettiseen kenttään ja tämän kentän vaihtelut voivat vaikuttaa sekä ihmisen aivojen toimintaan että hänen solujensa fysiologiaan positiivisesti tai negatiivisesti. Tämän lisäksi jokaisen ihmisen sydämen sähkömagneettisen kentän vaikutus ulottuu myös toisiin ihmisiin ja eläimiin sekä tunnetasolla, solutasolla että aivokäyrien tasolla. 

Hevosen sydämen sähkömagneettinen kenttä on noin viisi kertaa suurempi kuin ihmisen ja niin voimakas, että se vaikuttaa myös hevosen lähellä olevien ihmisten sydämen rytmiin. Hevosen sydämen rytmin on todettu olevan laadultaan sellainen, jota tutkijat kustuvat "koherentiksi" (englanniksi coherent HRV heart rate variant) eli sykevälivaihtelu on tasainen. Tämä selittää ainakin minusta miksi meillä on usein niin hyvä olla hevosen seurassa. yhdenmukainen sykevälivaihtelu kertoo stressittömästä tilasta, jossa henkilön sydämenrytmi, hengitys ja verenpaine synkronoituvat. 

Sydänhengityksen perustekniikka (olen itse nimennyt sen sydänhengitykseksi, englanniksi tämä nimenomainen harjoite on Quick Coherence Technique) tapahtuu kolmessa vaiheessa.

1. Keskitä huomiosi sydämeesi ja sydänalaasi kehossasi

2. Kuvittele, että hengityksesi kulkee sisään ja ulos sydänalasi kautta. Hengität siis sisään sydämeesi ja ulos sydämestäsi. Itseäni auttaa mielikuva luukuista, jotka ovat rintakehässäni sydämen kohdalla. Hengitys on tasaista. esim. 5 sekuntia sisään - 5 ulos. 

3. Aktivoi mielessäsi positiivinen tunne kuten kiitollisuus tai rakkaus, ja muistele jotakin hetkeä jolloin tunsit tämän tunteen.

Tätä hengitystä voi tehdä itsekseen vaikkapa vain viitisen minuuttia silloin tällöin, mutta minä tykkään tehdä sitä usein hevosen seurassa, koska sen avulla yhteys eläimeen löytyy nopeasti. Ja koska olen tehnyt tätä jonkin verran, aika nopeasti pääsen tuohon sydänhengitykseen kiinni pelkästään ajattelemalla sydäntäni ja hengitystäni. Positiivinen tunne tulee siihen mukaan mitenkään yrittämättä. Niin se tuli Andiamonkin kanssa, tunsin valtavaa rakkautta sitä kohtaan samalla kuin hengittelin sen kanssa vierekkäin. Hieroin rintakehän jälkeen sen silmien vieressä vähän alaviistoon olevaa aluetta, joka on usein jumissa jos hevosella on vähääkään TMJ-oireita (temporomandibular joint syndrome eli puruelinten tai leukojen toimintahäiriö). Kovasti tuntui kireältä Andiamollakin tuo alue ja se silminnähden nautti tuosta kevyestä hieronnasta. Hetken päästä alkoi haukottelu ja sitä jatkui ainakin viisi minuuttia, liekö se johtunut tuosta hieronnasta ja siitäkin, että usein hevonen purkaa stressiään haukottelemalla (minun stressiäni? Omaa stressiään?) Itsestä tuntui, että etenkin rintalihaksissaan Andiamo pitelee paljon asioita, kipuja ja muitakin negatiivisia tunteita. Kovasti tuli itselle surullinenkin olo välillä siinä hieroessa. Muutenkin se oli sellainen hetki, että tunteet ikäänkuin virtasivat välillämme. Ei niitä tohtinut pysäyttää tai edes analysoida, monesti ne olivat kadonneet avaruuteen ennen kuin ehdin niitä edes kauheasti rekisteröimään. 

Joskus mietin, että miten on mahdollista, että puuhailin hevosten parissa niin pitkään (pari vuosikymmentä) pysähtymättä juurikaan näiden uskomattomien eläinten äärelle oikeasti kuulemaan ja näkemään keitä ne ovat. Olihan silloin nuoruudessa ja vähän vanhempanakin hetkiä, jolloin pysähdyin olemaan hevosen kanssa läsnä, mutta yleensä nämä hetket olivat lyhyitä hengähdyshetkiä kaiken tekemisen ja puuhaamisen välissä. Se, että olisin tunnin esimerkiksi viettänyt vapaana olevan hevosen seurassa tekemättä "ei mitään" ei tullut kuuloonkaan. Aina piti olla harjaamassa, hoitamassa, ratsastamassa, laittamassa. Niissä hetkissä meni niin paljon ohi. 

Tämä näkyy nyt mielestäni konkreettisesti Andiamon kanssa, vietinhän sen kanssa päivittäin aikaa yli kymmenen vuotta sitten. Se aika oli hyvin erilaista kuin tänään. Silloin tein ennemminkin hevoselle kuin hevosen kanssa niitä asioita. Olimme toki yhdessä samassa tilassa, mutta kaikki perustui minun ehtoihini, minun suunnitelmiini, minun unelmiini. Olenkin usein sanonut, että silloin kysyin: "Mitä tämä hevonen voi antaa minulle?" Kun nyt kysyn: "Mitä minä voin antaa tälle hevoselle?"

Ajattelin myös silloin, että Andiamo oli jotenkin aika yksinkertainen tyyppi, ystävällinen ja kultainen kyllä, mutta ei kovinkaan viisas. Hävettää nyt, että näin sivuutin hevosen todellisen minän. Että olin niin sokea. Ja hävettää vielä enemmän, kun nyt näen miten se sulavasti antaa minulle senkin anteeksi. Mutta ehkä siinäkin on opetuksensa. En ole ylpeä menneisyyden minästäni, mutta toisaalta voin olla kiitollinen siitä, että olen nyt tässä, ymmärtämässä näitä asioita erilailla. Ja nimenomaan sen menneen vuoksi voin nyt ymmärtää tätä nykyaikaa ihan toisella tavalla.

Koskaan ei ole myöhäistä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

PS. HeartMathista lisää www.heartmath.org ja googlaamalla.