Andiamolla olikin tänään oikea fanklubi sitä katsomassa ja oi, osasipa se siitä myös nauttia! 

Menin tallille Suomalaisen Kaverini kanssa ja olimme juuri päässet Andin kanssa kentälle kun ystäväni Hehkuva Aurinko ilmestyi myös paikalle. Hän oli tekstannut minulle jo alkuviikosta, että oli tulossa. Jos olet lukenut Leo Leijonasydän blogiani, Hehkuva Aurinko on sinulle tuttu, sillä hän oli Leon omistaja ja eräs tuon blogin päähenkilöistä. Olen täälläkin puhunut hänestä pariin otteeseen, mutta uusille lukijoille tiedoksi hän on pitkäaikainen ystäväni, johon tutustuin ensin ollessani hänen opettajansa ja myöhemmin sitten ystävänä. Vajaa kaksi vuotta sitten, käytyään ensin kuoleman rajamailla, hän sai sydämensiirtoleikkauksessa uuden, vain 16 vuotiaan tytön sydämen ja on siitä nyt kuntoutunut hyvin.

En ollutkaan nähnyt Hehkuvaa Aurinkoa aikoihin. Hän näytti minusta todella elinvoimaiselta ja pirteältä. Hylkimisreaktiota blokkaavista lääkkeistä johtuvat migreenit ovat edelleen silloin tällöin riesana, mutta viimeiset pari viikkoa niitäkään ei ole taas ilmaantunut. Avioero miehestä etenee, ensi kuussa mennään tuomarin eteen puhumaan omaisuuden jakamisesta ja sen sellaisesta. Hehkuva Aurinko on palannut kymmenien vuosien jälkeen nuoruuden intohimonsa eli keramiikan ja kuvanveiston pariin ja kuulemma melkein päivittäin luo savesta erilaisia luomuksia. Hänhän on aina ollut hyvin taiteellinen, maalannut ja valokuvannut myös ihan ammatikseenkin aikoinaan.

Sen verran uutisiakin häneltä kuulin, että kirjava Sioux-poni Leon vanhalta tallilta, siis siltä jossa se eli viimeiset kuukaudet eli, lähti vihdoin omistajansa luo toiseen osavaltioon. Siellä se elelee nykyään isolla laitumella toisen ponitamman kanssa. Näin tästä ihmeestä kuvankin! Ihanaa, että Sioux pääsi tällaiseen paikkaan, se oireili välillä aika voimakkaasti tuota karsinassa asumista ja oli muutenkin tylsistynyt, koska sen elämässä ei tapahtunut koskaan mitään. Nyt se elelee sitten ihan toisenlaista elämää. Sen naapurissa asunut Misty-tamma, Zeian emä, lopetettiin kesän lopulla myös, sehän oli jo lähemmäksi kolmekymppinen ja niin notkoselkäinen, että sitä teki pahaa katsoa. Tallissa on nyt siis jäljellä enää viisi hevosta eivätkä he halua tällä hetkellä ottaa sinne uusia ollenkaan, kuulemma. Tallin Omistajan Tytär edelleen ratsastelee hevosiaan, mutta on tuon Buck Brannaman-kurssin jälkeen lähtenyt kokeilemaan uusia asioita kuten mm. kuolaimettomia suitsia. 

Mutta, se nyt sitten juoruista. Vietimme aikaa kentällä Andiamon kanssa jutellen ja samalla rapsutellen sitä yltympäriinsä. Se oli niin onnellinen tuosta huomiosta. Kun rapsutin sitä hännän juuresta se alkoi spontaanisti hoitamaan hellästi Suomalaisen Kaverini olkapäätä silmät puoliummessa. Puolitoista tuntia se sai silityksiä ja rapsutuksia. Välillä Andiamo käveli pois, teki kierroksen kentällä ja palasi takaisin keskelle meidän keskustelua. Se parkkeerasi valtavan olemuksena suoraan väliimme ja käänsi päätään kuin sanoakseen: "Hei, juoruilu sikseen ja hierontaan kehiin, naiset!" 

Ja tietenkin se sai juuri sitä mitä halusikin. 

Täällä on ollut järkyttävän lämmin jo yli viikon ja eilen oli itseasiassa +28 astetta lämmintä, tämän kevään ennätys. Viime yönä keli kuitenkin muuttui kerta heitolla ja heräsimme pilviseen aamuun. Tallilla ollessamme tunsin kuinka ilma muuttui koleaksi ja tuulikin alkoi puhaltamaan suhteellisen voimakkaasti. Lämpötila oli vähän yli kymmenen astetta. Nyt tätä kirjoittaessani huomaan, että vähän se jo yrittää sadella, tosin suurin myrsky on tulossa vasta illalla. Että näin nämä kelit täälläkin muuttuvat päivästä toiseen. 

Näimme myös Ponitytön ja hänen Isoäitinsä ja he kertoivat laittaneensa Andiamon eilen kentälle moneksi tunniksi. Olinkin huomannut, että sen riimua oli siirretty ja ilahduin kuultuani, että se tosiaan tarkoitti sitä, että se oli laitettu ulos. Kiittelin heitä kovasti ja kerroin, kuinka siitä on joka kerta kovasti ilo ja hyötyä Andiamolle. Toivon, että se kannustaa heitä laittamaan sen kentälle uudelleen! 

Tässä Andiamo saa hierontaa kahdesta suunnasta

mikaessiandi.jpg

Alla olevassa kuvassa Andiamo on kuullut jotakin viereisellä mäellä olevista puskista. Mitähän siellä on? Hetken päästä tuttu, pistävä haju levisi kentälle; olisikohan siellä haisunäätä! Emme onneksi sitä koskaan nähneet, täällähän niitä on paljon. Haisunäätää ei parane ainakaan lähestyä taikka häiritä...

mikanandinkanssa.jpg