bucksun.jpg

Olen muutaman kerran täällä blogissa maininnut ystäväni Urhean Sydämen, jonka mies kuoli melkein neljä kuukautta sitten moottoripyöräonnettomuudessa. Hänhän se oli, joka sai minut menemään Andiamoa katsomaan ensimmäisen kerran viime syksynä ja oli mukananikin muutaman kerran, kunnes tämä traaginen onnettomuus tapahtui. Sen jälkeen hän ei ole Andiamoa tai ketään muutakaan hevosta halunnut nähdä vaikka olen häntä useasti yrittänyt houkutella mukaan. Voisin kuvitella, että itse vastaavassa tilanteessa kaipaisin nimenomaan hevosten parantavaa voimaa. Hevosilla kun on se kyky nähdä meidän syvimpään ytimeen ja tukea meitä sieltä ytimestä kumpuavissa tunteissa. 

Tietenkin se onnistuu vain, jos ihminen antautuu tällaisen prosessin vietäväksi. Ja siihen tarvitaan rohkeutta tulla paikalle omana, autenttisena itsenään. Kaikennäköinen tunteiden peittely, roolin esittäminen ja näkymättömien muurien rakentaminen oman sisimmän ympärille on hevosten mielestä epäilyttävää ja usein kohdatessaan yllämainittuja asioita, kommunikoivat sitä aika tehokkaasti kyseiselle ihmiselle. Joskus ihminen joutuu tästä syystä jonkinasteisen tunnekuohun valtaan.

Ehkä tämä onkin se syy miksi Urhea Sydän ei ole uskaltautunut Andiamon luokse vierailulle. Hän on ihminen, joka voi tavallaan kyllä puhua (yleensä aika asialliseen sävyyn) vaikeista asioista, mutta tunteitaan hän ei halua näyttää juuri kenelläkään. Haavoittuvaisuus on hänelle valtava uhka ja pitääkseen sen loitolla, hän kovettaa itsensä itseironian ja sarkasmin rautaverhon taakse. Hevosten seurassa hän kuitenkin usein pehmenee. Mikä varmasti tuntuu samalla sekä pelottavalta että hyvältä, etenkin kun hän on viimeiset kuukaudet yrittänyt parhaansa mukaan pitää omaa mielenterveyttään koossa.

Eilen se sitten tapahtui, Urhea Sydän vihdoin tuli tallille kanssani. Kaverini Viisas Tarkkailija on täällä Kaliforniassa vuotuisella vierailullaan ja hän lähti mukaamme. Hieman jo etukäteen kyllä mietimme miten Andiamo tulisi reagoimaan Urhean Sydämen energioihin, jotka ovat välillä olleet aika rankkaa settiä itsellenikin käsitellä. Ajattelin kuitenkin, että tallikäynnistä olisi varmasti hyötyä Urhealle Sydämelle ja toivoin, että Andiamo sen kestäisi, vaikka se ei ehkä olisikaan emotionaalisesti sitä helpointa settiä.

Haimme Urhean Sydämen hänen uudesta kodistaan, jonne hän muutti vasta viime viikonloppuna. Näin heti, että hän oli päättänyt olla tänään kaikkea muuta kuin herkkä ja haavoittuvainen. En osaa sitä oikein edes selittää mistä sen tiesin, mutta hänen olemuksensa huokui sellaista jännää hänelle niin tuttua "vaikka läpi harmaan kiven"-tsemppiä kun hän hymyili meidät nähdessään. Ja vaikka hymy oli kyllä aito, sen takana pilkotti jotakin minkä hän oli päättänyt haudata syvälle, ainakin siksi aikaa kun olisi meidän seurassa. Hän oli siis päättänyt esittää rohkean roolia. Mikä on ehkä ainoa selviytymiskeino mikä hänellä kaiken surun keskellä enää on. 

Hevosten kanssa on vain niin vaikea esittää mitään. Huomasin välittömästi, että Andiamo reagoi Urhean Sydämen energioihin. Se väisti tallissa kontaktia ja käyttäytyi hermostuneesti. Andiamo, hermostunut!? Luulen, että Urhea Sydän huomasi itsekin kuinka erilailla hevonen käyttäytyi sitten viime näkemän, koska ei ensikontaktin jälkeen pyrkinyt enää ottamaan kontaktia vaan jäi seisoskelemaan vähän sivummalle. Tämä siis tapahtui tallissa, jossa Andiamon kierrokset jo alkoivat nousemaan. Päästyämme kentälle, se riehaantuikin täysin. En ole koskaan nähnyt sen juoksevan niin kuin se juoksi eilen. Se ei halunnut olla meidän kanssa missään tekemisissä, päin vastoin, juoksi meistä pois päin. Välillä kyllä ohitteli mutta pukitteli mennessään. Piehtaroimaankin se meni, mutta aika vimmaisena se heittäytyi sinne maahan. Andiamolle tämä oli hyvin, hyvin epätyypillistä käyttäytymistä. 

Naureskelimme kaverini Viisaan Tarkkailijan kanssa tälle vaikka hänenkin silmistään näin, että hän tajusi täysin mitä tässä tapahtuu: Andiamo heijasteli kovasti Urhean Sydämen tuntoja ja reagoi hänen suojamuureihinsa voimakkaasti. Okei, on myös totta, että samaan aikaan se myös intoili ruokaa jota se luuli jäävänsä paitsi, sillä Ponityttö isoäiteineen oli tullut myös tallille. Kävin hakemassa lopulta sille ämpärissä vähän ruokaa, jotta se rauhoittuisi, ja vähän se auttoikin, mutta meidän lähelle se ei halunnut tulla niin kauan kuin Urhea Sydän oli kanssamme. En kuitenkaan kokenut, että siinä hetkessä sitä asiaa olisi voinut mitenkään avata Urhealle Sydämelle, sillä huolimatta paksusta suojamuuristaan, hän on erittäin hauraassa tilassa. Voi tietenkin olla, että hän itsekin tajusi mistä on kysymys, sillä hän on hyvin herkkä lukemaan hevosia, mutta en kokenut, että tämä olisi oikea hetki puhua siitä miten hänen tunnetilansa tai sen piilottelu vaikutti hevoseen. 

Jossain vaiheessa tilanne kuitenkin kääntyi. Lakkasimme juttelemasta ja hiljennyimme kaikki kolme vain hengailemaan. Kävelin Andiamon luo ja se antoi mun harjata, rapsuttaa ja hieroa. Sitten se tuli itse vapaaehtoisesti Urhean Sydämen luokse ja antoi tämän silittää kunnes käveli taas pois. Tätä edes takaisin ramppaamista jatkui hetken, kunnes Urhea Sydän käveli itsekseen vähän syrjemmälle. Silloin Andiamo meni hänen luokseen ja pysähtyi poikittain hänen eteensä. Pitkän aikaa nämä kaksi vain seisoivat vierekkäin ja hengittelivät, Urhean Sydämen silitellessä Andiamon selkää. Koko tämän ajan Andiamolla oli erittäin keskittynyt ilme, se sama jonka olen nähnyt usein hevosilla, kun ne ottavat ihmisten "juttuja" käsittelyyn. 

En tiedä mitä Urhea Sydämen ja Andiamon välillä tapahtui, sillä ulospäin tilanteessa ei juurikaan ollut mitään ihmeellistä. Urhea Sydän ei ainakaan päästänyt tunteitaan julkisesti valloilleen eikä halunnut tuosta myöskään puhua.jälkeenpäin kun kysyin miltä hänestä tuntuu. Mitä Andiamo hänelle antoikaan, uskon, että se oli juuri se mitä hän tarvitsi sillä hetkellä. Niinhän se aina tekee, viisas hevonen. Toivon, että tämä ei jää tähän ja Urhea Sydän lähtee tallille kanssani toistekin. Tai vielä parempaa, menee sinne itsekseen ottamaan vastaan Andiamon parantavaa energiaa. Ehkä pikkuhiljaa ne vaikeatkin asiat, jotka hän on työntänyt syvälle sisimpäänsä, lähtevät liikkumaan kohti valoa ja vapautta.

Alla lisää kuvia Andiamon kirmailusta

buck.jpgbuck2.jpg