Andiamolla on nivelkipuja ja jäykkyyttä, siitä ei nyt pääse yli eikä ympäri. Tässä tämän vuoden puolella olen huomannut yhä useammin sen olevan jäykkä tai joskus jopa onnahtelevan etujalkojaan. Ja mikäs ihme se on, hevosella on ikää omien laskujeni mukaan ainakin 23 vuotta, ehkä enemmänkin. 

Keskiviikkona vanha mies riehaantui kuitenkin kentällä taas juoksemaan ja pari pukkiakin tuli sinne väliin pari kertaa. Kovasti oli herralla virtaa aamun raikkaassa kelissä ja kun pusikossa rasahti jotain, Andiamo sai lisää pökköä pesäänsä. Vaikka lyhyitä ovat nuo sen spurtit ja välillä aikalailla hidastetussa filmissä tapahtuvaa liikkumista, sitä voidaan kuitenkin nimittää jonkinasteiseksi urheiluksi. Mutta silläkin oli hintansa.

Jälkeen päin Andiamo seisoi kentän keskellä tuskainen ilme naamallaan eikä halunnut juuri liikkua mihinkään. Se lepuutti vasenta etustaan ja huokasi syvään. Hetken levättyään se kuopi maata ja pyöri pari kertaa ympäri. Kerran jopa näytti siltä, että se menee makuulle, mutta ähistyään etupolvet vapisten koukussa hetken, se luovutti. Kun tutkin sen turkkia ja häntää, minusta näytti ettei se ollut ollut makuulla vähään aikaan edes karsinassaan. Mikä on hälyyttävää. Its 

Ponityttö ilmestyi paikalle Isoäiteineen. Isoäitikään ei näyttänyt olevan aamutuimaan kovin vetreässä kunnossa, mutta kun tiedustelin hänen vointiaan, hän viittasi kintaalla koko asialle. 

"Eiköhän tämä tästä, hitaasti mutta varmasti", hän sanoi ja alkoi siivota Nipin karsinaa. 

Kerroin Andiamon olevan melkoisen jäykässä kunnossa. Se oli käynnissä hetken taas ontunut vasenta etustaan tuon riehumisen jäljiltä ja nivelet olivat naksuneet ja natisseet oikein kunnolla. 

Isöäitikin sanoi huomanneensa Andiamon jäykistyneen ja maininneen siitä myös Omistajalle pari päivää sitten. 

"Hienoa", minä sanoin ilahtuneena. "Laitan itsekin hänelle tekstaria taas, jos vaikka saataisiin Andiamolle jotakin lääkettä noihin niveliin." 

Mietin pitkään miten muotoisilisin tekstarini, jotta se olisi tarpeeksi suorasukainen, mutta ei kuitenkaan niin suorasukainen, että omistaja menisi puolustuskannalle ja hermostuisi. Tämä on sellaista tasapainoilua näitten hevosenomistajien kanssa. Hevoselle pitää saada apua, mutta jos liikaa painostaa, menee Omistaja tilttiin ja suuttu vain mulle eikä enää kuuntele mitä minulla on asiaa. Päätin kuitenkin kertoa totuuden, koska Andiamo ansaitsee sen, meni syteen taikka saveen. Ja tieto siitä, että Isoäiti oli jo asiasta Omistajalle maininnut (mutta todennäköisesti amerikkalaiseen tapaan kautta rantain) auttoi, sillä vaikka Omistaja haluaa sulkea silmänsä tällaisilta ikäviltä asioilta, sitä on vaikea tehdä kun samaa viestiä tulee kahdesta eri suunnasta. 

Kerroin siis lyhyesti ja ytimekkäästi Omistajalle että Andiamo on ollut jäykkä taikka jopa ontunut viime aikoina paljon ja etten uskonut sen pääsevän edes joka yö makuulle. Kerroin sen piehtaroineen vain kerran tai kaksi minun nähden tänä vuonna ja että makuulle meno oli ollut erittäin vaikea ja tuskallinen (kyllä, käytin sanaa "painful") prosessi. Mielestäni olisi tärkeä viimeistään nyt hankkia sille jotakin lisäravinnetta/lääkettä sen oloa helpottamaan. Tarjouduin myös itse ostamaan kyseisen tuotteen, Omistajalla oli "kiireitä" (lue: ei kiinnosta tai ei kykene asiaa ajattelemaan).

Vastaus tuli melkein heti ja se oli lyhyt.

"Meillä on Previcox pillereitä jotka jäivät Segovialta. Etsin ne ja tuon ne tallille. Katson myös mitä lisäravinnetta annoimme Andiamolle ennen sen nivelvaivoihin."

Laitoin ilahtunutta viestiä takaisin ja pyysin häntä ilmottamaan minulle kun Andiamolle aletaan antaa lisäravinnetta ja/tai Prevocoxia, mutta hän ei enää vastannut. 

Jaahas. Toivotaan, että Previcox purkki löytyy jostain kätköistä ja että hän todella tuo sen Andiamolle annettavaksi. Previcox on alunperin ilmeisesti koirille kehitetty tulehduskipulääke, jota Leokin söi nivelvaivoihinsa. Se on aika kallis, tosin koska hevosten aineenvaihdunta eroaa niin paljon koirien aineenvaihdunnasta, hevosille voi antaa neljäsosa annoksen koirien annoksesta. Mikä siis on aikalailla halvempaa. Previcoxia myydään myös matolääkkeen tapaan hevosille tuubissa ja nimellä Equioxx, mutta nuo pillerit ovat kyllä kätevämpiä kuin joku tahna, etenkin kun tuo neljäsosapilleri on aika pieni ja menee todella huomaamattomasti ruuan mukana alas.  

Mutta katsotaan kuinka käy. Viimeksi kun kävimme tämän keskustelun, Omistaja ei tehnyt mitään. Nyt en kuitenkaan aio enää antaa periksi, vaan ahdistelen häntä kunnes jotakin tapahtuu. Tai sitten menen ostamaan jonkin tuotteen itse. Previcoxia en voi saada, mutta vaikkapa sitten pirunkourauutetta tai jotakin muuta luonnollista kivun lievittäjää. Ja voisin tilata netistä vaikka jotakin nivelille tarkoitettua luontaistuotetta. Toivottavasti ei sitä tarvitse kuitenkaan tehdä ja Omistaja tekee niin kuin on luvannut!