Nyt tulee ehkä omahyväistä ja hurskastelevaakin tilitystä, pyydän sitä anteeksi etukäteen. Näin nimittäin puolivahingossa Facebook fiidissäni videon, jonka Suuri Valmentaja oli postannut seinälleen ja sehän on taas saanut ajatukseni ja tunteeni liikkeelle. Suuri Valmentaja on Leijonasydän blogia lukeneille tuttu, entinen valmentajani, joka on minun vinkkelistäni katsottuna kadonnut lopullisesti pimeyden valtakuntaan mitä hevosiin tulee. Hän on tosin tästä asiasta sitä mieltä, että minä olen se, joka on antautunut pimeyden voimille. Kaikki on niin suhteellista ja jokainen katsoo näitä asioita kyllä omasta pikku kuplastaan. Hänen kuplassaan hevoset ovat välineitä, joiden avulla saavutetaan asioita, minun kuplassani ne ovat kumppaneita, joilla on yhtälailla oikeuksia kuin meillä ihmisillä.

Tällä videolla Suuren Valmentajan kahdeksan vuotias tyttärentytär ratsastaa pyöröaitauksessa kevyttä ravia perheen valkoisella Monet-ponilla. Ponin pää on sidottu kiinteällä martingaalilla alas ja sen turpahihna on niin kireällä, että ponin kasvot ovat jännityksestä kireät. Itseasiassa koko poni on erittäin jännittynyt ja korvien asennosta päätellen ei kovinkaan onnellinen. Tuskinpa hengittäminenkään on kovin helppa kun alaturpahihna painaa sieraimia suppuun. Tähän ei kiinnitetä kuitenkaan mitään huomiota, joten olettaisin, että tämä on normisettiä. Ja pieni tutkimusmatka Suuren Valmentajan Tyttären FB-sivulle näyttää tämän toteen. Poni on joka videolla yhtä nöyrä, mutta onneton.

Suuri Valmentaja valmentaa videolla tärkeänä lapsenlastaan. Tämä valmennus koostuu kahdesta lauseesta, jota hän hokee vuorotellen.

"Varpaat ylös."

"Kantapäät alas."

Valehtelematta, 90% Suuren Valmentajan suusta tulevasta tekstistä (ja sitä tulee, kuin konekiväärin tulituksena) on nämä kaksi lausetta, jotka loppujen lopuksi tarkoittavat samaa asiaa. Tämän lisäksi hän kehottaa lasta kerran pitämään kädet ylhäällä ja olemaan ryhdikäs sekä tasapainottamaan itsensä, mitä sekin sitten tarkoittaakin. 

Huomaatteko, että olen päästänyt tämän videon ihoni alle? Mikä siinä niin ärsyttääkin.

Tiedän kyllä itsekin joskus sata vuotta sitten olleeni jonkinverran fiksautunut ratsastajan kantapäihin. Nyt, opetettuani istuntaa vuosikaudet, suurin osa opetusajastani kuluu tämän virheellisen neuvon purkamiseen. Koska tuntuu siltä, että tämä on juuri se neuvo, jota ratsastajat kuulevat erityisen paljon. Uskon, että Suuren Valmentajan tyttärentytärkin uskoo tämän ratsastustunnin perusteella, että kantapäiden pitäminen alhaalla on se kaikkein tärkein asia ratsastuksessa. 

Todellisuudessa, jos hevosen selässä istutaan biomekaanisesti oikein, jalkapohjat ovat maan kanssa samansuuntaiset. Siis kuten olisit suksilla tai rullaluistimilla.Tavoitteena on asento, joka  on niin tasapainoinen, että jos hevonen katoaisi ratsastajan alta kuin taikuudella, ratsastaja putoaisi maahan jaloilleen. Jos kantapääsi ovat liian alhaalla, tämä ei toteudu, sillä se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että jalkasi on liian edessä. Lisäksi kun kantapää on kovin alhaalla, pohjelihas jännittyy. Mikä vuorostaan saa takareiden kireäksi. Siitä sitten jännitys etenee pakaroihin ja soppa on valmis. 

Valitettavasti ratsastajan on usein vaikea uskoa, että niitä kantapäitä ei tarvitse oikeastaan ajatella juuri ollenkaan. Että tärkeämpää on se missä asennossa reisi on. Ymmärrän kyllä miksi tuosta kantapääasiasta on vaikea päästää irti. Jos sinulle on parikymmentä vuotta hoettu kantapäistä ja niiden asennosta, on vaikea uskoa, että se kaikki se hokeminen on ollut turhaa.Eikä se aina ehkä olekaan sitä ollut, mutta yleisesti ottaen raajojen ääripäissä esiintyvien virheiden syy on jossakin ihan muualla kuin siellä ääripäässä. Tämä pätee niin heiluviin jalkoihin ja käsiin kuin kantapäihinn jotka nousevat liian ylös. Tämä kaikki on vain oire, ei se varsinainen syy (joka on yleensä aina keskivartalon hallinnassa)

Video pani miettimään lasten ratsastuksenopetusta, joka usein on juuri tätä, pinnallisten asioiden korjaamista ja liikenteen ohjaamista, kun juuri ruohonjuuritasolla sen pitäisi olla jotakin aivan muuta. Valmennan itse aktiivisesti aloittelijoita salibandyssä ja tiedostan kuinka tärkeää on opettaa tekninen suoritus oikein, alusta saakka. Oppimisessa mikään ei ole niin tärkeää kuin perusasiat.

Mutta tekninen suoritus sikseen. Video pani myös miettimään sitä kannattaako lapsen (tai kenenkään muun) ponin pää sitoa alas, niin että se ei kykene nostaa turpaansa ryntäitään korkeammalle. Joka toisella askeleella poni jännittyy ja nojaa kiinteään apuohjaan, vetäen päätään ylös niin että kaulan alaosan lihakset pullistelevat. Onhan se tavallaan helpompaa ratsastajalle, että poni on näin rajoittunut päänsä kanssa eikä pysty siten ilmaisemaan itseään kovinkaan selvästi, mutta mitä tämä tekee ponille? Ja loppukädessä se antaa myös pienelle ratsastajalle virheellisen kuvan asioista. Tuleeko tästä pienestä tytöstä ratsastaja, jonka on saatava hevosen "pää alas" hinnalla millä hyvänsä sitten kun tuo apuoohja poistetaan? Siinähän se näyttää olevan ns. peräänannossa, mutta on kaikkea muuta kuin sitä.

Itseasiassa Monet-poni liikkuu videolla kuin kireälle viritetty kone. Se menee kiltisti ravia ympäri ja ympäri ärtynyt katse silmissään. Sen tilalla voisi todellakin olla tekohevonen, koneellisesti operoitava ratsu, niin vähän ihmiset siihen kiinnittävät huomioita. Ei ole tärkeää miten Monet ympyrällä jolkottelee, kunhan se tekee sen mukisematta. Ei ketään kiinnosta ponin tunnetilat taikka ajatukset, pääasia on se, että tyttö selässä saa mahdollisimman täydellisen tilaisuuden oppia pitämään kantapäät alhaalla kevyessä ravissa.

Toisaalta, onko ponin kannalta helpompaa, että sen pää on sidottu alas niin ettei se pysty juurikaan vaikuttamaan päänsä asentoon vai se, että sen pää voisi liikkua vapaasti ja sen johdosta sitä todennäköisesti kiskottaisi suusta ja lätkittäisi raipalla, koska poni todennäköisesti viskelisi päätään joko kivusta taikka vain epämukavuudesta? Koska sekin on kyllä vaihtoehto, olen senkin nähnyt useasti, myös suomalaisessa ratsastuskoulussa. Siellä ratsiopettaja huuteli kentän laidalta kahdeksan vuotiaille, että potkikaa ja lyökään niitä poneja, jos ne panee hantitin.

Että onko sekään nyt sitten sen parempi?

On niin surullista, että tässä on se kovin yleinen malli miten lapsia opetetaan ratsastamaan kun sen voisi niin helposti tehdä toisellakin tapaa. Kun voisimme opettaa lapsen kiinnittämään huomio ponin pään liikkeisiin ja siihen mitä se niillä liikkeillä yrittää ilmaista, silloinkin kun se vastustelee. Kun voisimme kertoa lapselle oikeasta ratsastusasennosta ja opettaa hänet ymmärtämään keskivartalon hallintaa. Kun voisimme tuoda lapsen tietoisuuteen sen, että hän istuu elävän, tuntevan eläimen selässä ja tärkeämpää kuin mitkään kantapäät on se miten lapsi ja poni hengittävät yhdessä, kuuntelevat toisiaan ja tekevät yhdessä ratsastuksesta omanlaistaan.

Uskon ja tiedän, että tällaistakin opetusta joku pieni tyttö tai poika jossakin saa. Toivoisin vain, että se olisi ennemminkin sääntö eikä poikkeus. Että jokainen maailmassa oleva lasten ratsastusvalmentaja ja opettaja miettisi hetken, mikä on tärkeintä lasten ratsastuksenopetuksessa. Turvallisuus ja lajitaitojen oppiminen kyllä, mutta myös vuorovaikutukseen ohjaaminen, kahden lajin välisen oikeudenmukaisen kommunikaation avaaminen. Onko tärkeämpää pitää kantapäät alhalla kuin oppia kuuntelemaan mitä ponilla on asiaa? 

Ajattelen itse, että lasten valmennuksessa tärkeämpää kuin mikään tekniikka on se, mitä lapsi oppii elämää varten. Minkälainen aikuinen lapsesta kasvaa tämän kokemuksen tuloksena? Oppiiko hän, että hänellä on oikeus sitoa ponin pää jalkojen väliin vain siksi, koska silloin hänen on helpompi keventää vai kasvaako hänestä aikuinen joka ymmärtää, että poni on elävä olento, joka tuntee kipua aivan kuten me ihmiset? Jolla on tunteet. Joka, koska ei kykene puhumaan ihmisten kielellä, ilmaisee itseään kehonsa avulla. Oppiko hän, että hevonen on täällä maan päällä meitä ihmisiä varten, väline jonka avulla toteutetaan meidän henkilökohtaisia unelmia vaiko että eläimet ovat ystäviämme, emmekä me kohtele ystäviämme huonommin kuin itse haluaisimme tulla kohdelluiksi?

Huh, olipa negatiivinen kirjoitus.Jospa tämä nyt auttaisi minua päästämään irti tuosta näkemästäni videosta. Hiton Facebook. Vaikka olen blokannut Suuren Valmentajan jutut fiidistäni, aina välillä sinne jokunen vilahtaa. Pitäisi varmaan poistaa kavereistani hänet kokonaan.