pystyss%C3%A4.jpg

Niin. Mitähän mä hourailin edellisessä postauksessani vanhasta hevosesta, joka kohta joudutaan lopettamaan? Jaa, no Andiamo päätti tänään näyttää mulle mitä mieltä se itse on asiasta. Hieman oli pojassa virtaa, kuten kuvasta näkyy. En kyllä tiennyt, että se ylipäätään kykenee enää noin korkealle loikkimaan. Ehkä se ei tiennyt sitä itsekään!

Kun tulin tallille, Andiamolla oli edelleen sunnuntaina laittamani haude jalassa. Leikkasin sen irti ja vein sen kentälle, jonne se käytännöllisesti katsoen juoksi. Ja voi sitä riemua kun se pääsi irti! Paiseet ovat ilmeisen tiessään ja liikekin suht puhdas, mitä nyt pukeilta ja muulta hillumiselta sain nähtyä. 

pukki.jpg

Pikkuponit olivat viereisessä aitauksessa ja Andiamo kovasti olisi halunnut niistä riehumisisseuraa. Väillä se jarrutti aidan viereen ja puri Dustya kaulasta tai pepusta. Mutta ponit eivät innostuneet, seisoivat vain ja pällistelivät ihmeissään kun norsunkokoinen Andiamo pisteli menemään niin että tanner tömisi. Hieman kyllä huolestuttaa miltä Andiamosta tuntuu huomenna, kaiken tämän urheilun jälkeen. Mietin tätä jo kun se hyppi ja pomppi pitkin kenttää, että pitäisikö hommalle laittaa stoppi samantien. Mutta toisaalta jos hevosesta tuntuu siltä, että pitää liikkua, niin mikä oikeus mulla on sitä rajottaa? Ja ken tietää, ehkei se tuosta tule edes kipeäksi.

Jonkin aikaa riekuttuaan Andiamo rauhottui lopulta ja ryhtyi käyskentelemään ympäri kenttää. Välillä se kävi leikkimässä Dustyn kanssa, se näykkivät toisiaan kasvoista vuoronperää. Kävipä herra myös piehtaroimassa, mikä on jo nykyään jonkinasteinen ihme. Makuulle meno tuotti kyllä vaikeuksia, useampia sekunteja Andiamo ähisi ja vapisi puolittain alhaalla, miltei polvillaan, mutta heittäytyi sitten lopulta aika rajustikin maahan makaamaan. Hinkkasi ja hieroi itseään kentän hiekkaan oikein antaumuksella. Kun piehatoiroimaankin pääsee niin harvoin, niin siitä pitää sitten nauttia täysillä kun kerta pääsee.

kaverit.jpg