Eläinlääkäri tuli aamulla katsomaan Andiamoa ja onneksi tuli, sillä tuo pippelin tuppi näytti vielä kauheammalta kuin eilen. Se on nyt suurempi kuin jalkapallo. Lisäksi siinä oli outoja pahkuroita molemmilla sivuilla. Nyt harmittaa, etten tajunnut ottaa siitä teille kuvaa, mutta siinä kiireessä sitä ei taas muistanut. 

Eläinlääkäri tutkaili Andiamo hetken ja sitten totesi, että pahkurat näyttivät valitettavasti mätäpaiseilta. Asia varmentui ultraamalla. 

"I think this might be pigeon fever", hän sanoi. 

"Kyyhkyskuume" on tauti, jossa hevoselle muodostuu paiseita ympäri sen kehoa, yleensä kuitenkin rintaan (siitä tämä nimitys kyyhkyskuume), mahan alle tai juuri niin kuin Andiamolla, pippelin alueelle. Se on todella tarttuva tauti, tosin tartunta voi tapahtua vasta sitten kun paiseet ovat puhjeneet. Tautia levittävät kärpäset, jotka menevät mätään ja lentävät sitten naapurin hevosten luokse. Leviämistä voi estää keräämällä mädät talteen päivittäin. Antibiootit eivät tähän tautiin juuri tehoa, päin vastoin saattava vain avittaa paiseiden koteloitumista.

Mahtava tauti, siis. 

Eläinlääkäri otti neulalla mädästä näytteen ja sanoi laittavansa sen labraan. Jos nimittäin kyseessä ole pigeon fever niin Andiamo voisi saada antibiootit. Särkylääkkeitä se sai viideksi päiväksi, koska kipeähän tuollainen mätäpaiseinen, turvonnut alue on. 

"Se kyllä pitäisi myös liikkua kevyesti päivittäin", Eläinlääkäri sanoi. 

Omistajakin oli paikalla, mutta hän oli rehuhuoneessa laittelemassa särkylääkkeitä Andiamon ruoka-annoksiin. 

"Kuulitko mitä Eläinlääkäri sanoi?" minä kysyin. "Andiamon olisi hyvä päästä pihalle päivittäin tuolta sen aitauksesta. Liikunta auttaisi tuohon turvotukseen. 

"Jaahas, no ehkä sä voit laittaa viestiä, että minä päivänä sä pääset tänne ja silloin kun et pääse niin me sitten laitetaan se ulos", Omistaja tokaisi, mutta ei katsonut muhun päinkään. 

"Se on todella tärkeää, että Andiamo pääsee jalottelemaan", painotin vielä uudelleen. "Että pitää miettiä yhdessä Ponitytön ja Isoäidin kanssa, että milloin tuolla kentällä on tilaa." 

En tiedä toteutuuko tämä ulkoilu nyt sitten kuitenkaan, se jää nähtäväksi. Kylmällä ja kuumallakin tuota paisealuetta pitäisi hoitaa, että saisi nuo paiseet tulemaan pintaan. Omistaja ilmoitti heti ettei hän kykene siihen, kun on nämä kainalosauvatkin (hän ilmestyi sauvoineen tallille ja kertoi Eläinlääkärillekin, että joulukuussa hän oli reväyttänyt jalkapohjansa ja nyt se taas oireilee). Joskus kyllä ajattelen, että nuo kainalosauvat ovat vain sellainen suoja jonka taakse hän piiloutuu. Koska niin kauan kun hän niiden kanssa könyää pitkin pihaa, hän ei myöskään voi tehdä mitään. Ei koiransa kanssa, ei hevosensa kanssa. 

Toisaalta, entä jospa hän on oikeasti kipeä jalastaan. Kun sitäkään ei voi tietää. Tässä on tainut omalla kohdallani käydä sillälailla kuin sadussa, jossa poika huutaa susien tulevan, vaikka ne eivät tulekaan. Ja sitten kun oikeasti tulevat, kukaan ei enää usko poikaa. Eli koska Omistaja on aina jossain "taudissa" tai hänellä on jokin vamma, en voi enää olla varma ovatko nämä oikeita vammoja ja tauteja vai vain keksittyjä. Etenkin kun ne ilmaantuvat aina sopivasti juuri silloin kun hevosen kanssa pitäisi tehdä jotakin.

Noh, kaksi seuraavaa päivää lupasin käydä Andiamoa hoitamassa, mutta sitten tulee Suomesta vierailijoita ja ihan joka päivä en voi tallilla hypätä. Nähtäväksi jää saako Andiamo sen jälkeen mitään hoitoa vai jätetäänkö se taas vain oman onnensa nojaan. Isoäidille pidin jo kovan luennon siitä, että hänen on soitettava mulle, jos huomaa Andiamossa jotain outoa. Koska taas tänään kävi ilmi, että hän oli tuon pippelinkin huomannut aikaisemmin. Ei kuitenkaan ollut sanonut mitään kenellekään. Tänään kun hän näki minut, hän tuli heti luokseni ja otti kädestäni kiinni helpottunut ilme naamallaan.

"Ihanaa, että soitit eilen eläinlääkärin, olin niin huolissani Andiamosta."  

Voi hyvänen aika. Jos olit huolissasi, MIKSI et laittanut viesti mulle tai Omistajalle? Tuntuu, että ehkä Isoäiti pelkää Omistajaa. Pelkääkö hän minuakin? En tiedä kuinka monta kertaa olen pyytänyt häntä ottamaan rohkeasti vain minuun yhteyttä jos tuntuu siltä, että Andiamo ei ole kunnossa, mutta taaskaan hän ei sitä tehnyt. En oikein tiedä mitä ajatella. Yritän ymmärtää mikä on hänen toimintansa (tai toimimattomuutensa) takana. Ehkä taktiikkani on ollut väärä ja viesti ei ole mennyt perille, en tiedä. Täytyy miettiä uudelleen tuota asiaa ja katsoa jos viestin perille saattamiseen löytyisi jotakin muuta stategiaa. Tai ehkä tässä pitää päästä ongelman juurille ja selvittää miksi Isoöiti ei kykene Andiamon tilasta raportoimaan, vaikka huoli hevosen puolesta vaikuttaisi olevan kova.