Muutama viikko vierähtänyt ilman raporttia. Siihen suurin syy on ollut se, ettei ole ollut mitään raportoitavaa, ainakaan Andiamon tai minkään muunkaan hevosiin liittyvän suhteen. Olin ensin kymmenen päivää Kanadassa salibandykisoissa ja heti kotiin tultuani sain jonkun aivan järkyttävän kuolemantaudin, jossa olen sitten rypenyt viimeiset viisi päivää. En siis ole päässyt Andiamoa katsomaan moneen aikaan. Nyt alkaa kuitenkin elämä ilmeisesti voittamaan ja kuumekin on laskuun päin, joten voisin kuvitella, että tässä parin päivän sisällä pääsisi tallille. 

Poissaollessani Suomalainen Kaverini kävi onneksi Andiamoa moikkaamassa kerran. Vaikka ei kovin kokenut hevosihminen olekaan hän sai kuin saikin Andiamolle riimun päähän ja myös vietyä hevosen kentälle ilman, että se kynti hänen ylitseen, vaikka innokas oli ollutkin. Kentälle päästyään se oli heti heittäytynyt piehtaroimaan raukka, kun ei ollut ollut pihalla melkein kahteen viikkoon. 

Suomalaisen Kaverini mies oli ollut tällä keikalla mukana ja ilmeisesti kun hän oli muina miehinä nojaillut tallin seinään, Dusty-poni oli tullut hänen luokseen ja purrut käsivarresta. Mielenkiintoista tässä on se, että Suomalainen Kaverini on aikaisemmin raportoinut, että ponit "aina" purevat hänen miestään, joka ei siis ole mikään hevosihminen ollenkaan. Ja näin sitten kävi Dustynkin kanssa, mikä on aika vaikea kuvitella, sillä poni on ensinnäkin aika arka ja toisekseen ei ole koskaan esittänyt mitään puremiseen viittaavaakaan ainakaan minun läsnäollessa. 

Hevonen voi purra aika monestakin syystä, kyseessä voi olla vaikkapa opittu tapa. Toisaalta hevonen voi puremisella yrittää kommunikoida epämukavaa oloa tai kipua. Usein hevonen myös puree, kun se kokee, että sen henkilökohtaiseen tilaan on tultu lupaa kysymättä ja sen rajoja on siten rikottu. Terapeutti on tästä hyvä esimerkki. Hänellä oli ja on todennäköisesti edelleenkin tapana hyökätä hevosen kuin hevosen luo ja taputtaa tätä rajusti otsalle samalla kuin hän lepertelee eläimelle korkealla, teennäisellä äänellä. Jopa Leo, tuo lempeyden perikuva, yritti puraa häntä useaan otteeseen ja pari kertaa siinä onnistuikin. Toisaalta Terapeutti ei pelkästään tunkeutunut hevosen tilaan lupaa kysymättä, hän myös oli näissä hetkissä kaikkea muuta kuin autenttinen. Itse koin oloni hänen seurassaan usein epämukavaksi juuri tämän takia. Kehoni rekisteröi hänestä huokuvan vihan ja raivon, mutta silmät näkivät jotakin ihan muuta; iloisen, reippaan ja hymyilevän ihmisen. 

Tuo autenttisuus on kyllä hevosille iso juttu. Muistan jo kymmenen vuotta sitten seuranneeni sivusta kuinka hevoseni Little Love reagoi silloisen omistajansa epäautenttisuuteen puremalla häntä milloin mistäkin. Omistajalla oli joskus niin paljon patoutunutta raivoa, että hän miltei tärisi, vaikka samalla yritti hymyillä ja esittää iloista. Ei ole ihme, että hevonen pyrki hänestä tilaisuuden tullen poispäin ja jos se ei onnistunut, hampaat tulivat esiin. Itsekin koin tämän epäautenttisuuden hyvin ahdistavana. Sittemmin Lilo puri myös paljon muitakin ihmisiä, mutta vain niitä, jotka yrittivät peitellä todellista tunnetilaansa. Vitsailimmekin usein kaverini kanssa, että Lilo oli meidän totuusseerumimme: jos ikinä olisimme tilanteessa, jossa epäilisimme toisen ihmisen aitoutta, voisimme viedä hänet tallille tapaamaan Little Lovea ja asia ratkeaisi välittömästi. 

Mutta takaisin Kaverini mieheen. En tiedä miksi Dusty-poni puri häntä. Liekö hän ollut ponin henkilökohtaisessa tilassa kysymättä. Tai ehkä Dusty-poni piti häntä epäilyttävänä, koska se osasi lukea miehen tunnetilan, eikä se vastannut hänen ulkoista käyttäytymistään. Mene ja tiedä. Itse jään ainä näitä vain miettimään, koska hevoset harvemmin tekevät mitään ilman jotakin syytä ja mielestäni on mielenkiintoista pohtia niiden käytöksen lähtökohtia. 

Itse toivon, että pääsen Andiamon luokse jo sunnuntaina tai viimeistään maanantaina. Alkaa jos olemaan vakavanlaatuisia vieroitusoireita mulla.