Olipa outoa nähdä eilen Andiamo pitkästä aikaa. Se näytti olevan hyvissä fiiliksissä, silmissä oli eloisa katse ja hörinä alkoi heti kun nousimme Kaverini kanssa autosta. Tosin hevonen meinasi täysin hermostua kun suuntasimme ensin kentälle siirtämään Dusty-ponia pikkuaitaukseen. 

"Älkää nyt hyvä ihmiset jättäkö mua tänne", Andiamo tuntui suorastaan kiljuvan ulkokarsinastaan samalla kun se hinkkasi aidan vierustaa edes takaisin. 

Haimme ripeästi ja viivyttelemättä Andiamon kentälle, jossa se kovin vaivalloisesti heittäytyi piehtaroimaan. Dusty katseli sitä aidan toiselta puolelta kaipaavasti, se tuntui olevan vähän pihalla ilman sen kaveria, Basil-ponia.

"Onpa sen energiat paljon rauhallisemmat tänään", Kaverini kommentoi. "Sillä oli paljon enemmän virtaa kun olin täällä mieheni kanssa. Mutta johtuikohan se juuri siitä, että mies oli mukana? Hän vähän pelkää hevosia, vaikkei sitä myönnäkään." 

Noniin, nyt selvisi sitten sekin miksi poni puri miestä... tai onhan se nyt edelleenkin mun spekulaatiota vain.

Andiamo parkkeerasi itsensä meidän väliin ja vaati huomiota. Ja sitä se sai. Huomasin, että sen oli vaikea löytää mukavaa asentoa, se vaihtoi kokoajan painoa jalalta toiselle. Etenkin oikea takanen ja vasen etunen tuntuivat taas olevan kipeät. Kaulakin oli todellä jännittynyt, etenkin juuri sään edestä ja harjan alta. Huomasin, että Andiamo oli harjansakin hinkannut melkein kokonaan pois juuri siitä kohtaa, aivan kuin olisi yrittänyt tuota jännittynyttä kohtaa itse hoitaa. 

Lähdin hieromaan kaulan lihaksia ja parissa minuutissa Andiamon silmät olivat puoliummessa. Sitten se alkoi haukottelemaan, yhä uudelleen ja uudelleen se aukoi suutaan niin että leuat melkein menivät sijoiltaan. Selkeästi jokin jännitystila laukesi siinä sitä hieroessa. Lopulta se käänsi päänsä ja koski mun käsivartta, aivan kuin sanoakseen kiitos. Sitten se otti ja käveli pois. 

Isoäiti ajoi pihaan ja menin hänen kanssaan juttelemaan. Halusin tietää mitä sille laidunprojektille kuului, josta oli puhetta ennen kuin lähdin reissuun. 

"No voi kuule, nyt me vain odotamme, että Omistajan Mies sitä lähtisi tekemään Traktorimiehen kanssa. Mutta en tiedä lähteekö hän, häntä ei kiinnosta millään. Eikä Omistajakaan halunnut hänelle puhua asiasta, vaan laittoi minut asialle. Joten juuri nyt viikonloppuna kysyin häneltä sitä, mutta en tiedä tuleeko siitä mitään. Nythän se tolpat pitäisi sitten laittaa kun maa on vielä pehmeä. Kohta on niin kuivaa taas ja sitten ei niitä tolppia voi enää laittaa..."

Näen kyllä taas sieluni silmillä kuinka tästä laidunprojektista ei tule yhtään mitään. Omistajan Miestä ei takuulla kiinnosta ja jos Omistaja itse ei voi edes miehelleen asiasta puhua vaan pistää asialle Isoäidin... no huhhuh. Ei kuulosta hyvälle. Nyt ainoa toiveeni on saada mieheni jotenkin mukaan tuohon kuvioon. Hänhän lupasi auttaa niiden aitojen kanssa. Jospa hänen luvattu työpanoksensa olisi tarpeeksi saamaan Omistajan Miehen innostumaan. Tai innostua on nyt ehkä vähän jo liikaa sanottu, mutta edes tekemään asialle jotakin.  

Kysyin myös missä Basil poni oli.

"Voi, veimme sen kotiin, koska se ei pysynyt täällä enää aitojen sisäpuolella. Aina kun tulimme pihaan, poni oli jossakin vapaana. Nyt se on kotona meidän vuohilauman luona. Dusty tykkää olla täällä, joten jätimme sen tänne."

En tiedä mistä hän päätteli Dustyn tykkäävän tuolla tallilla olemisesta, itsestäni se näytti vähän masentuneelta, onhan se nyt ypöyksin ylhäällä kentällä. Andiamo tosin ilahtui sen nähdessään. Toivoisin niin, että nuo kaksi voitaisiin laittaa vaikkapa yhdessä ulos, mutta veikkaan, että jo kokoeron vuoksi kukaan ei suostu siihen. Andiamohan voisi vaikka tehdä Dustysta jauhelihaa. Koska sitähän hevoset tekevät heti kun saavat tilaisuuden, kenkivät toisensa hajalle. Tämä on ainakin Andiamon Omistajan näkemys asiasta, eikä Isoäidillä taida olla juuri eri näkökantaa tähän asiaan. Laitumelle he kuitenkin ne laittaisivat ilmeisesti yhdessä? Näin olen asian ymmärtänyt, tosin jos niin pitkälle tosiaan päästäisiin, että tuo laidun alue aidattaisiin, voi olla että kaikilla menisi tämänkin asian kanssa pupu pöksyyn ja hevoset joutuisivat laiduntamaan loppupeleissä yksitellen. Ja ymmärrän kyllä heidän pelkonsa, ne perustuvat omakohtaisiin kokemuksiin sekä suusta suuhun kerrotuista legendaarisista tarinoista joissa joku potkaisi joltain jalan poikki kerran.