Ideani Dustyn ja Andiamon yhteistarhauksesta ei saanut Omistajan kannatusta. Tekstasin hänen kanssaan eilen asiasta, muotoillen mahdollisimman neutraalisti tämän idean, mutta yrittäen kuitenkin myydä sitä Omistajalle vaihvihkaa sivulauseessa. Mutta ei. Omistajalla oli kaksi suurta huolen aihetta. 

Ensimmäinen oli Andiamon ötökkäloimi; siitä ei voida luopua missään tapauksessa. Mutta miksi pitäisi? Tiedustelin asiaa ja Omistaja kertoi että aikoinaan Andiamo repi Segovialta pois sen kärpäsmaskin - aidan yli. Että jos Dusty vaikka syö tuon loimen. Tai jotain muuta vastaavaa.  Okei, ymmärrän huolen, ikäväähän se on jos joutuu tämän tästä ostamaan uusia loimia jos poni syö edellisen. Mutta mielenkiintoista tässä on se, että kukaan ei tiedä söisikö Dusty tuon loimen vai ei. Sehän saattaisi myös olla syömättä. Asia ei selviä kokeilematta. 

Lisäksi voidaan myös kyseenalaistaa tuon loimen käyttötarkoitusta, sillä olen huomannut, että siitä ei juurikaan ole hyötyä. Tai ei ainakaan sitä hyötyä mitä Omistaja kuvittelee siitä olevan. Hän kertoo kuinka ilman loimea Andiamon mahanalusta on aina ihan ruvella, koska se on allerginen ötököille (täällä on kärpäsiä, muutama hassu hyttynen ja joskus yöllä mäkäräisiä). Ainoa vaan, että sen mahanalus on ollut jo kuukausia tällä kuuluisalla ruvella. Ei auta loimi, ei. Mahan alle voisi tietty laittaa jotakin rasvaa joko estämään niitä ötököitä taikka hoitamaan tätä rupea, mutta siitä olisikin sitten taas liikaa vaivaa. Kärpäsloimi on helppo. Se laitetaan hevosen niskaan ja siellä se pysyy viikkoja, jopa kuukausia (ellen minä tule tallille sitä ottamaan tarhauksen ajaksi pois). Siksi sen maagiseen voimaan kannattaa uskoa. 

Itseäni tuo loimi ahdistaa, mutta ehkä eniten siksi, että Andiamo itse ei halua sitä niskaansa. Niin, kukkahattutäteys on kaapannut järkiperäisen ajatteluni niin totaalisesti, että antaisin (ja annan kun voin) hevosen itse päättää haluaako se loimea vai ei. Ja se ei todellakaan halua. Tämän se osoittaa marssimalla määrätietoisesti toiseen suuntaan kun lähestyn loimen kanssa. Miksi hevonen ei saisi valita? Väittäisin, että se kyllä tietää tarvitseeko se loimea vai ei. Tästä tehtiin taannoin jopa tutkimuskin ja siinäkin pääteltiin, että hevoset kyllä tietävät. Että hevosen voi antaa päättää, ainakin yleensä. Tietty hevonen ei lue säätiedotuksia, joten jos ihminen tietää, että kolmen tunnin päästä tulee Siperiasta joku järkyttävä räntä-viima-myrsky, joskus on hyvä neuvotella tästä loimenkin laittamisesta etukäteen. Andiamonkaan kanssa ei ole juurikaan vaihtoehtoja, sillä Omistajalta on asiasta tullut selkeät ohjeet; loimi on laitettava ja sillä sipuli.

Tosin pian kävi ilmi, että tämä loimijuttu ei ole Omistajan varsinainen syy vastustaa tuota tarhaamista yhdessä. Huoli loimen rikkoontumisesta on pikkujuttu verrattuna Omistajan suurimpaan pelkoon, nimittäin siihen, että Andiamolle sattuu jotakin. 

"Mitä jos Dusty potkaisee siltä jalan poikki?"

Nyt täytyy sanoa, että hetken piti katsoa tuota tekstaria että tajusin, että Omistaja on toden totta vakavissaan. En tiedä miten selkeästi noista ottamistani kuvista näkyy tuo Dusty-ponin koko, mutta arvioisin, että sen säkä on maksimissaan 110cm. Se on erittäin pieni ja siro poni, jolla ei ole kenkiä. Hitto, sen kaviot on sellaiset mandariininkokoiset, sievät kopukat. Luulisin, että se ei voisi satuttaa Andiamoa vaikka se kuinka yrittäisi. Se on niin pieni, että se mahtuisi kulkemaan Andiamon mahan alta eikä edes tarttisi kauheasti polvia koukistella.

Omistaja jatkoi tekstaria, kertoillen kuinka traumaattista oli kun Segovia kaatui tarhassa (jossa se oli yksinään) ja mursi lonkkansa. Ettei vaan mitään sellaista sattuisi Andiamolle. Kun sellaisen todennäköisyys kasvaa välittömästi potenssiin kymmenen kun se tarhataan toisen nelijalkaisen kanssa. Hevoset kun aina potkivat toisiaan. Siksi olisi parempi jos Andiamoa ei laiteta kenenkään kanssa koskaan mihinkään yhdessä.

"Vai mitä mieltä olet?"

Kerroin mielipiteeni, kun kerran kysyttiin, huolimatta Omistajan aikalailla ehdottomasta asenteesta. Hetken päästä tuli vastaus.

"Niin, olet oikeassa, Dusty on kyllä tosi pieni. EHKÄ sitä voisi kokeilla. Mutta en kyllä tiedä sitten tuon ruokinnan suhteen, haluan että Andiamolla on aina ruokaa ja jos se on Dustyn kanssa se ei ehkä onnistu."

Juu, ei tässä olla muuta kuin tarhaamassa kahta hevosta vaikkapa pari tuntia päivässä. Ehkä ne kestävät sen hetken ilman ruokaa? Ruuat voi laittaa verkkoon jotta ne syövät hitaammin?

Katsotaan. Olen kyllä melko varma, että kun minä tästä lähden muille maille, Andiamo ja Andiamon tarpeet jäävät taas unholaan vaikka kuinka yrittäisin saada jonkinlaisen järjestelyn aikaiseksi ennen lähtöäni. Koen, että olen yrittänyt aika kohteliaasti näitä asioita ehdotella. Ehkä startegiani on täysin väärä ja tyly syyllistäminen toimisi paremmin? Tartun nyt ensimmäiseksi tuohon ehkä sanaan. Ehkä tästä vielä tulee jotain.