Andiamo on jotenkin vanhentunut parin viime viikon aikana kuin silmissä. Sen lihakset (ai mitkä lihakset? No ne vähät jotka sillä on) ovat pudonneet ja sen kävely on muuttunut aikamoiseksi köpöttelyksi. Naamallakin on aika väsynyt ilme. Sunnuntaina oli taas aivan mahdotonta kuvitellakaan mennä makaamaan vaikka vähän aikaa jaksoi yrittää sitäkin piehtaroinnin toivossa. Katselin sen häntää ja siinä onneksi muutama puru oli tarttunut, joista päättelin että ehkä ruuna on kuitenkin yöllä käynyt makaamassa? 

Kovin on tosin ollut stressaava ympäristö Andiamolla viimeisien viikkojen aikana, koska Omistajan Veli on laitellut tallinseiniä kuntoon. Maanantainakin oli täysitohina päällä kun hän sahasi, naulasi ja mittaili lautoja. Nip oli viety täksi ajaksi kentälle, mutta Rocky ja Andiamo olivat kopeissaan ja aitauksissaan. Andiamo oli selväsi hienoisen hermostunut, mutta se oli niin lievää, että esim. Omistajan Veli kommentoi sen olevan ihan ookoo kaiken tämän keskellä. Hän nyt ei ole kylläkään hevosihminen, tosin täytyy kyllä sanoa että monilta hevosihmisiltäkin menee joskus hevosen stressi täysin ohi. Tai ehkä se ei mene ohi, mutta emme ymmärrä sen vaikutuksia tarpeeksi hyvin.

Andiamo oli mielestäni stressaantunut ja se ilmeni siten, että se ei esimerkiksi heti uskaltanut tulla minuakaan moikkaamaan karsinan ovelle niin kuin yleensä. Tai tuli se, mutta kovin varovaisesti ja huolestunut ilme naamallaan. Kun otin siltä loimea pois, se seisoi kyllä kiltisti paikoillaan, mutta tunsin ihan fyysisesti omassa kehossani sen kihelmöivän energian joka hevosesta huokui. 

Kentälle päästyään se selkeästi rauhottui, mutta siellä pääsin sitten todella näkemään miten jäykkää ja huteraa sen meno oli. Ja kuten sanoin, piehtarointi jäi haaveeksi, koska Andiamo ei voinut alkuunkaan koukistaa etupolviaan vaikka sitä yritin välissä jumpata ja venytelläkin. 

Kovasti olen miettinyt sitä, että pääseekö se makaamaan koskaan enää ja vaikka sillä oli nuo pari purua hännässä, tämä kysymys edelleen painaa mieltäni. Koska mielestäni hevosen elämä ei ole kovin hääppöistä, jos se ei koskaan pääse makuulle. Tiedän kyllä, että hevoset nukkuvat enimmäkseen seisaaltaan, mutta saadakseen minuutinkin REM-unta, niiden on käytävä makaamaan. Ja elämä ilman REM-unta on aika rankkaa, sen tietää jokainen jolla on ollut pieniä lapsia, jotka eivät ikinä nukkuneet (itsekin tämän kokeneena voin kertoa, että kivaa se ei ollut, vaikka muistikuvani tuosta ajasta ovatkin aika hämärät juuri siksi koska univaje vei niin sanotusti järjen) 

Puheistaan huolimatta näyttää siltä, että Omistaja ei myöskään ole hankkinut hevoselleen minkään valtakunnan lisäruokia joista voisi olla apua Andiamon nivelille, jotka nykyään vain paukkuvat ja nitisevät kun se lähtee liikkeelle. Ilmeisesti tästä asiasta on käytävä jokin muu kuin tekstiviestikeskustelu. Yritänkin nyt metsästää hänet käsiini joko puhelimitse tai miellummin ihan kasvotusten, jotta voimme miettiä tätä asiaa yhdessä. Lisäksi tuosta makuullemenostakin pitäisi keskustella. Täytyy myös puhua asiasta Isoäidin kanssa, joka eniten noita hevosia hoitaa ja näkee myös aamuisin. Että makaako Andiamo vai eikö.

Varmasti tämä talliremonttikaan ei ole auttanut Andiamon tilannetta yhtään, jos sillä on joka päivä 8 tunnin ajan pientä stressiä naulapyssyn äänestä (aika kauhea ääni hevosten mielestä yleensä) taikka paineilmalaturista tai millon mistäkin. Se kun ei juurikaan saa siitä helpotusta ennen kuin Omistajan Veli lähtee kotiin. Nip ja Rockyhan pääsevät aina puoleksi päiväksi tarhaan ja pois tuosta metelistä. Yritän itsekin päästä tallille vähän useammin ja aikaisemmin, että näen missä mennään. Parastahan olisi jos Omistaja itse viitsisi käydä hevostaan katsomassa päivittäin tai laittamassa sen esim. aamulla sinne kentälle pariksi tunniksi ennen kuin Ponityttö tulee omia hevosiaan tarhaamaan. Kun se Andiamo on tosiaan vain kahdenkymmenen metrin päässä Omistajan etuovesta. Että ei luulisi olevan liikaa vaivaa. Huoh. Huomaatko, että alkaa kärsivällisyys minulta taas loppumaan näiden hevosen omistajien kanssa. Ei auta kuin hengitellä ja jotain empatian rippeitä kaivella jostain. Sillä enhän voi tietää miten vaikeaa hänen elämänsä todellisuudessa on. Ehkä Andiamon hoitaminen on ylivoimainen tehtävä hänelle. Tietenkin sitten voidaan miettiä sitä, että onko tällaisen ihmisen eettistä omistaa hevonen... mutta joo, jätetään se nyt ehkä toiseen kertaan.