Menimme tänään Suomesta täällä vierailulla olevan kaverini ja hänen tyttärensä kanssa katsomaan Andiamoa. Keli ei ollut kovin mahtava, vettä oli satanut jo yön yli ihan reippaasti ja nytkin sataa tihutti tasaisesti. Ajoimme pihaan ja nousimme autosta, mutta vaikka Andiamo kuuli varmasti meidän juttelun, se ei tullut tyypilliseen tapaan ovelle meitä moikkaamaan. Kun menimme katsomaan, siellä se seisoi kopissaan, tuskainen ilme naamallaan. 

Alkoihan se sitten seurustelemaan kanssamme, ainakin vähän, mutta näin kyllä heti, että sillä ei ollut kaikki kunnossa. Andiamon ilme oli ahdistunut ja sen silmien ympärillä oli huoliryppyjä. Leukakin oli aika kireä. Kaverinikin, joka ei ole koskaan aikaisemmin tavannut Andiamoa, kommentoi sen ilmettä ja olemusta. 

"Kipeältä näyttää."

Turvotus mahan alla oli laskenut ehkä hieman, mutta ei sen pippelintuppi näyttänyt kyllä edelleenkään lähellekään normaalilta. Mahan alla oli myös nyt isompi möykky. Lisäksi huomasin, että leuan allekin oli ilmestynyt kananmunan kokoinen patti. Toisaalta se voi olla aivan hyvin jotain ihan muuta, eikä liity näihin muihin turvotuksiin yhtään. Kun emme edes vielä tiedä mitä nämä muut turvotukset ovat. 

Kävin katsomassa Andiamon päiväkirjasta, miten sille oli särkylääkettä annettu lähiaikoina. Muistelin, että eläinlääkäri oli määrännyt muutaman päivän kuurin. Olen tuonut tuon kirjan tallille, jotta sen avulla voimme kaikki kommunikoida Andiamon tilanteesta ja pistää vähän ylös mitä lääkkeitä se on saanut ja muitakin toimenpiteitä. Sieltä näin, että eilen se oli saanut viimeisen särkylääkeannoksen.

Laitoin omistajalle viestä, jossa raportoin tilanteesta ja pyysin lupaa antaa sille särkylääkettä. Onneksi omistaja vastasi melkein heti myöntävästi. Laitoinkin sitten Andiamolle annoksen tuota lääkettä sen seniorimyslien sekaan ja tarjoilin ne sille välittömästi. Ulkoilemaan en sitä laittanut, koska kenttä lainehti vettä ja lisää tuli taivaalta tasaiseen tahtiin. 

Lähdimme kotiin, mutta mietin nyt sitten tuota huomistakin jo. Kun en pääse tallille. Että kuka tarkistaa, ettei Andiamo oli siellä ihan tuskissaan? Ja missä vaiheessa se eläinlääkäri kutsutaan takaisin? Ja miksi hän ei ole niitä labrojakaan saanut vielä? Sen olen päättänyt, että printtaan ensikädessä netistä löytämäni "Equine Pain Face" kuvan, jossa näytetään ja kerrotaan miten kipua voidaan lukea hevosen kasvoilta. Sen ajattelin sitten laminoida tai päälystää muovilla ja viedä tallille. Voivat sitten siellä opiskella sitä samalla kun tarkkailevat Andiamon naamaa, ettei sen tarvitse kärsiä kauheissa kivuissa päivätolkulla. En tiedä auttaako tämä strategia, mutta jotakinhan tässä on tehtävä. Toivoisin niin, että eläinlääkäreillä olisi tällainen vastaava juliste jota he voisivat jakaa asiakkailleen. Sillä niin moni hevosenomistaja ei tunnista hevosen kipua. Eikä sitä aina olekaan helppoa tunnistaa, etenkään jos ei tiedä mitä katsoa. Hevoset kun eivät ole niin kuin koirat, jotka vikisevät ja vinkuvat kun niillä on paha olo.